Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Voiko kertaalleen haudatun metsätilan spv-mallin herättää henkiin?

(Julkaistu Käytännön Maamies-lehden numerossa 9/2015)

Kuluneen kesän aikana on joissakin pienen piirin kabineteissa herätelty uudelleen henkiin pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen valmistelemaa ja hylkäämää metsätilan perintö- ja lahjaverohuojennusmallia, joko sellaisenaan tai muunneltuna. Koska noista helmi-huhtikuun 2008 vaiheista on ehtinyt kulua jo runsaat seitsemän vuotta, ei ole pahitteeksi kerrata tuolloiset tapahtumat.

Kaivoin esille mm. valtiovarainministeriön asiasta julkistaman materiaalin ja sen tiimoilta laatimani artikkelit, joita julkaistiin mm. Käytännön Maamies -lehden numeroissa 5/2008 ja 6/2008. Jälkimmäisen olin otsikoinut "Tarina metsätilan perintö- ja lahjaverohuojennuksesta".

Vanhasen kakkoshallituksen periaatelinjaus yritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen keventämisestä julkistettiin valtiovarainministeriön tiedotteessa 8.2.2008. Metsätilojen osalta tiedotteessa sanottiin: "Huojennus laajennettaisiin koskemaan metsätiloja edellyttäen, että saaja on maatalousyrittäjien eläkelain mukaan vakuutettava jatkaessaan metsätaloutta saamillaan varoilla. Tällöin huojennus kohdentuu yrittäjämäisesti harjoitettuun metsätalouteen".

Valtiovarainministeriön vero-osaston valmistelema hallituksen esitysluonnos lähti lausuntokierrokselle kolme päivää myöhemmin. Esityksestä, johon sisältyi metsätilojen sukupolvenvaihdoshuojennuksen lisäksi muitakin perintö- ja lahjaverolain muutosesityksiä (tärkein sukupolvenvaihdoshuojennuksen korotus 60 %:sta 80 %:iin varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain mukaisista arvoista), järjestettiin lausuntokierros, jossa kuultiin mm. eri viranomaisia, järjestöjä ja yksittäisiä asiantuntijoita, mm. alan professoreja.

Hallitus päätti kuitenkin yllättäen 23.4.2008, että se jättää kokonaan toteuttamatta puhtaan metsätilan perintö- ja lahjaverohuojennuksen. Muistan erinomaisen hyvin sen, kuinka pääministeri Matti Vanhanen tiedotti meille Keskustan eduskuntaryhmän jäsenille heti samana päivänä pidetyssä normaalissa eduskuntaryhmän kokouksessa asiasta, mutta ei kertonut mitään hylkäämisen perusteista. Näin nuo perusteet, olivatpa ne sitten poliittisia, juridisia tai näitä molempia, jäivät ryhmälle hämärän peittoon.

Muilta osin hallitus antoi esityksen eduskunnalle, mutta peruutti sen syyskuussa 2008. Perustuslakivaliokunta ei vielä ollut ehtinyt antaa esityksestä siltä pyydettyä lausuntoa valtiovarainvaliokunnalle. Olin eduskuntakaudella 2007-2011 sekä perustuslakivaliokunnan että valtiovarainvaliokunnan ja sen verojaoston jäsen. Perustuslakivaliokunnassa koettiin yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta pulmaksi lähinnä tilanteet, joissa yrityksen, erityisesti osakeyhtiömuotoisen yrityksen, varallisuuteen sisältyi runsaasti huojennuksen kohteena olevaa finanssisijoitusvarallisuutta, kuten esim. pörssiosakkeita, sijoitusrahasto-osuuksia jne. Metsän sukupolvenvaihdoshuojennus ei perustuslakivaliokunnalle sinänsä harvinaisessa verolakikäsittelyssä ollut lainkaan esillä, koska puhtaan metsätilan perintö- ja lahjaverohuojennuksen suhteen oli jo aikaisemmin nostettu kädet ylös.

Metsätilan spv-huojennus olisi perustunut pakolliseen eläkevakuutukseen

Puhtaiden metsätilojen osalta Vanhasen hallituksen valmistelema huojennus olisi edellyttänyt maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) mukaisen pakollisen vakuuttamisvelvollisuuden vähimmäispinta-alaa. Eläkevakuutus on MYEL:n mukaan hankittava, jos vakuutettava omistaa Etelä-Suomessa vähintään 60, Keski-Suomessa 75 ja Pohjois-Suomessa 100 hehtaaria metsää. Eräin työtuloa koskevin edellytyksin jo 50 hehtaarin metsäpinta-ala edellyttää Etelä-Suomessa metsätalousyrittäjän eläkevakuutuksen ottamista.

MYEL-vakuutus jatkajan olisi, perintö- tai lahjaverohuojennuksen saadakseen, pitänyt esitysluonnoksen mukaan ottaa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa metsätilan saannosta. Em. pakollisen MYEL-vakuutuksen vähimmäispinta-aloja olisi siis edellytetty nimenomaan perintö- tai lahjaverovelvolliselta jatkajalta, eikä siis näin ollen vähimmäispinta-alan täyttyminen perittävällä tai lahjanantajalla olisi sinänsä merkinnyt huojennusta jatkajalle. Parhaimmillaankin huojennus olisi koskenut selvästi alle kymmentä prosenttia puhtaan metsätilan jatkajien lukumäärästä. Käytännössä osuus olisi jäänyt huomattavasti tätäkin pienemmäksi, koska perinnönjaon jälkeen pakollisen MYEL-vakuutuksen pinta-alarajan ylittäviä metsätiloja olisi ollut vain murto-osa. Huojennus olisi menetetty, jos osakin metsätilasta olisi luovutettu, ennen kuin viisi vuotta oli kulunut perintö- tai lahjaverotuksen toimittamispäivästä.

Huojennuksen pakollisen MYEL-vakuutuksen vähimmäishehtaarirajoihin sidottu soveltamiskynnys olisi johtanut ilmiselviin epäoikeudenmukaisuuksiin. Hehtaarirajan ylittävän metsäpinta-alan jatkajat olisivat olleet yrittäjiä, rajaa pienemmän tilan jatkajat taas sijoittajia. Voi olla, että juuri tämä seikka johti mallin kaatumiseen nimenomaan poliittisista syistä.

Metsätilat olisivat jakautuneet kahteen kastiin. Esimerkiksi Heinolassa sijaitsevan 500 metsähehtaarin perintö- tai lahjaverotusarvo olisi uudistuksessa kaavaillun huojennuksen jälkeen ollut noin 119 000 euroa, kun taas samassa kunnassa 50 hehtaarin huojennusrajan alapuolelle jäävän 49 hehtaarin metsätilan perintö- tai lahjaverotusarvo olisi käyvän arvon mukaan ollut noin 129 000 euroa. Sama suhde olisi tietenkin toiminut kaikissa Suomen kunnissa. Kukaan ei ainakaan minulle sanonut pitävänsä em. lopputulosta oikeudenmukaisena.

MTK ehdotti lausunnossaan vapaaehtoiseen MYEL-vakuutukseen perustuvaa mallia, jossa vähimmäishehtaarimäärät olisivat pakolliseen MYEL-vakuutukseen verrattuna puolittuneet. Tämä malli ei kuitenkaan saavuttanut arvioni mukaan missään vaiheessa pääministeri Vanhasen eikä valtiovarainministeri Kataisen suosiota, eikä kumpikaan sitä näyttänyt ajavan. Nytkin kyseiset ministeripostit ovat samoilla puolueilla. Nähtäväksi jää, pääsevätkö nykyinen keskustalainen pääministeri ja kokoomuslainen valtiovarainministeri maaliin, jos kertaalleen hylättyä mallia yritetään puhaltaa henkiin.

Puhtaan metsätilan perintö- ja lahjaverohuojennuksen kaatumisen jälkeen haettiin keväällä 2008 lähes kolme viikkoa muuta ratkaisua eduskuntaryhmävetoisesti, tarkemmin sanottuna Keskustan eduskuntaryhmän silloisen puheenjohtajan Timo Kallin johdolla. Itse neuvottelut käytiin hyvin suppeissa kokoonpanoissa lähinnä päähallituspuolueiden kesken. Eduskuntaryhmiä edustivat vain puheenjohtajat.

Kun puhtaan metsätilan perintö- ja lahjaverohuojennukseen ei löytynyt ratkaisua, siirryttiin metsävähennyksen kehittämiseen. Metsävähennyksen kokonaismäärää ja vuotuista metsävähennyksen enimmäismäärää korotettiin. Korotukset koskivat kaikkia 1.1.1993 tai sen jälkeen tehtyjä metsäaluekauppoja. Vähennys muutettiin tilakohtaisesta verovelvolliskohtaiseksi, mikä ei ainakaan ole yksinkertaistanut metsäverotusta.

Varsinais-Suomen vaalipiiri