Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Vihreä kulta tuottaa huonosti

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 2/2012)

Olin vuonna 1992 MTK:n edustajana valtiovarainministeriön asettamassa puun myyntitulon verotustyöryhmässä. Metsäteollisuutta tuossa työryhmässä edusti jo edesmennyt, Metsäntutkimuslaitoksen professorina uransa tehnyt professori Kullervo Kuusela. Kävin prof. Kuuselan kanssa myös työryhmän kokousten ulkopuolella kahdenkeskisiä keskusteluja. Mieleen on jäänyt eräs hänen lausahduksensa: "Metsätalous eroaa kaikesta muusta taloudellisesta toiminnasta siinä, ettei se ole lainkaan taloudellista toimintaa. Mutta jos perii metsää tai saa ostetuksi sitä alihintaan ja sitten pääsee myymään puuta, kyllä siitä rahaa tulee."

Metsätalous on ylisukupolvista toimintaa, jossa kuluja syntyy niin, ettei niitä vastaavia tuottoja ole välttämättä odotettavissa kuluja uhraavan metsänomistajan oman elämän tähtäyksellä. Sen vuoksi valtio on perinteisesti tukenut kestävän metsätalouden harjoittamista.

Puun kiertoaika uudistamisesta päätehakkuuseen on Suomessa 50-100 vuotta. Tutkimuksia metsätalouden liiketaloudellisesta kannattavuudesta ei löydy. Odotan sitä kunnianhimoista tutkijaa, joka ottaa haasteen vastaan. Koko kiertoajan tuotot ja kustannukset tulisi muuntaa päätehakkuuhetken rahan arvoon, toisin sanoen laskea nettonykyarvo. Oman ongelmansa muodostaa alkuinvestoinnin hankintamenon määrittäminen. Koska metsätila siirtyy tyypillisesti sukupolvelta seuraavalle, ei varsinaista hankintamenoa useinkaan ole määritettävissä.

Yleisimmin metsätalouden kannattavuutta ja sen kehittymistä on kuvattu hyvin karkeilla makrotason vuotuismittareilla. Tyypillisesti bruttokantorahatulosta on vähennetty metsänhoito- ja metsänparannustöiden kustannukset ja saatu erotuksena nettokantorahatulo, joka on jaettu kaikkien metsähehtaarien lukumäärällä. Näin on saatu nettokantorahatulo euroa/ha, jonka on sanottu kuvaavan metsätalouden kannattavuutta, mutta joka ei tietenkään todellisuudessa kerro mitään metsätalouden liiketaloudellisesta kannattavuudesta eikä näin ollen myöskään metsään sijoitetun pääoman tuotosta.

Arvioidaan, että yli 80 % metsistä siirtyy uudelle omistajalle perintönä tai muutoin vastikkeettomasti. Mitä metsäkiinteistön ostoihin tulee, "tili" tehtäneen edelleen hyvällä metsätilakaupalla, eikä niinkään usein metsän hyvällä hoidolla. Ei ole kuitenkaan ristiriitaista sanoa heti perään, että hyvän taloudellisen tuloksen saavuttaminen tietenkin edellyttää hyvää metsän hoitoa. Suhteellisesti parhaaseen tulokseen pääsevät ne pienehköt metsänomistajat, jotka pystyvät käyttämään omaa työpanostaan uudistamis- ja hoitotyöhön.

Jatkossa metsätalouden tuotto voi hyvinkin muodostua negatiiviseksi, jos kaikelle puulle ei löydy markkinoita ja metsäteollisuus käyttää markkinatilannetta hyväkseen alentamalla edelleen raakapuun hintaa. Jo nyt metsäteollisuus siirtää tuotantoaan ahkerasti halpakustannusmaihin ja lähelle markkinoita.

Yhä suurempi osa metsänomistajista on sillä tavalla vihreitä, etteivät hoida ja käytä metsiään. Tässä tilanteessa, jossa yli sadan miljoonan kuutiometrin vuotuisesta puun kasvusta käytetään alle 50 milj. kuutiometriä, he eivät ole niin suuria virheitä kuin muutoin olisivat. Kestävä hakkuumäärä kun olisi 7075 milj. kuutiometriä vuodessa.

Tilakoon kehittämistyöryhmän ehdotuksia

Maa- ja metsätalousministeriön asettama metsätilakoon ja rakenteen kehittämistä pohtinut työryhmä luovutti loppuraporttinsa 11.1.2012. Siinä työryhmä tarkasteli 3.3.2011 jättämiensä muistioiden ehdotusten tähänastista menestymistä.

Työryhmä itse luokitteli ehdotuksistaan vaikuttavimmaksi perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennusten ulottamisen myös puhtaille metsätiloille. Työryhmä ehdotti spv-huojennuksen myöntämistä Etelä-Suomessa vähintään 40, Keski-Suomessa vähintään 60 ja Pohjois-Suomessa vähintään 80 metsämaahehtaarin metsätiloille, jos tilan jatkaja ottaa uudistetun ja korotetun MYEL-vakuutuksen. Työryhmä arvioi, että valtion nettoverokertymä kasvaisi, kun metsätilojen sukupolvenvaihdosten patouma purkautuisi ja hakkuut alkaisivat lisääntyä. MYEL-ehtoa työryhmä piti olennaisesti tärkeämpänä kuin pinta-alaehtoa. Työryhmän huojennusesitys ei ole ottanut tulta.

Työryhmä ehdotti myös maa- ja metsätalouskiinteistöjen luovutusvoittoverohuojennuksen laajentamista. Nykyisin on voimassa maa- ja metsätalouden luovutusvoittoverovapaus, joka koskee vain luovutuksia laissa tarkoin rajoitetulle lähisukulaispiirille. Työryhmä arvioi myyntivoittoveron huojentamisen keskeiseksi keinoksi kasvattaa metsätilakokoa. Huojennuksen toteuttamistavaksi työryhmä ehdottaa hankintameno-olettaman korottamista tavoitteenaan inflaation merkityksen vähentäminen.

Tämän vuoden alusta voimaan tullut pääomatulon veron korotus 28 %:sta 30/32 %:iin merkitsee veronsaajan (valtion) osuuden kasvua kannattavuusongelmista kärsivän metsätalouden nettotulosta. Pääomatulon veron maksamisen jälkeen jäljelle jäävästä nettotulo-osuudesta joudutaan kattamaan myös perintö- ja lahjavero. Jollei perintö- ja lahjaverolakia meillä eurooppalaisen trendin mukaisesti kokonaan kumota (vain runsas 1 % valtion v. 2012 budjetin mukaisista verotuloista), metsätalouden jatkajan huojennus on vähimmäistavoite ja toteutettava pikimmiten.

Oma arvioni on, että pääomatulon verotus on nyt metsätalouden näkökulmasta kohtuuttoman korkea pitkästä kiertoajasta johtuva metsätalouden heikko kannattavuus huomioon ottaen. Ja vielä jotkut puuhaavat metsän puustolle lisätuloveroksi kiinteistöveroa tai metsätilamaksua, millä nimellä vaan! Vuosien 20092011 puun myyntitulon veronhuojennuksen taso tulisi säätää pysyväksi metsätalouden tuloverotasoksi.

- Esko Kiviranta
Varsinais-Suomen vaalipiiri