Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Tulolähdejaon poistaminen ei ole maatalouden etu

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 8/2013)

Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmä jätti puolentoista vuoden työn jälkeen valtiovarainministeriölle muistionsa 20.6.2013. Työryhmä on käsitellyt laajasti elinkeinoverotuksen pääosin rakenteellisia kysymyksiä. Työryhmä otti kantaa myös maataloutta koskevaan tulolähdejaon poistamiskysymykseen.

Tulolähdejako on Suomen tuloverojärjestelmän perusrakenteita, joka vaikuttaa verotettavan tulon laskemiseen ja tappioiden vähentämiseen. Verovelvollisten tulot jaetaan harjoitetun toiminnan luonteen perusteella kolmeen eri tulolähteeseen, jotka määräytyvät elinkeinoverolain (EVL), maatilatalouden tuloverolain (MVL) sekä tuloverolain (TVL) soveltamisalojen mukaan. Maatilatalouden tuloverolakia sovelletaan vain maatalouteen, metsätalouden tuloverosäännökset sisältyvät nykyisin tuloverolakiin.

Verotettavan tulon määrä lasketaan jokaisessa tulolähteessä erikseen. Eri tulolähteiden tappiot voidaan yleensä vähentää vain saman tulolähteen tulosta seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tappiot siirtyvät tulolähteittäin myös yritysmuodon muutoksissa ja yritysjärjestelyissä. Tappion vähentäminen tulolähteittäin voi johtaa verotettavan tulon muodostumiseen tilanteessa, joissa eri tulolähteiden yhteenlaskettu tulos on negatiivinen.

Työryhmän kannanottoja

Tulolähdejaon osalta työryhmä päätyy pohdintojensa tuloksena siihen, että osakeyhtiön kaikkea tulonhankkimistoimintaa tulisi verottaa yhtenä kokonaisuutena yhtenäisin perustein EVL:n mukaan. EVL-tulolähde nielaisisi MVL- ja TVL-tulolähteet. Jatkovalmistelussa olisi työryhmän mukaan arvioitava, missä muodossa uudistus tulisi toteuttaa ja miten asiasta säädettäisiin muiden yritysmuotojen osalta. Työryhmä mainitsee erikseen, että tulolähdejaon poistamista henkilöyhtiöiden verotuksessa tulisi selvittää jatkovalmistelun yhteydessä. Ilmiselvältä näyttää, että tulolähdejaon poistaminen osakeyhtiöistä johtaisi ainakin EVL- ja MVL-tulolähteiden täyteen yhdistämiseen.

Työryhmän positiivisiin ajatelmiin kuuluu, että tulolähdejakoon liittyviä ongelmia voitaisiin lieventää sallimalla eri tulolähteiden välinen tappiontasaus. Näin voitaisiin tulolähdejakoa poistamatta edistää verotuksen oikeudenmukaista lopputulosta. Tähän ei ole huomauttamista maatalouden edunvalvonnan näkökulmasta.

Työryhmä toteaa kuitenkin samaan hengenvetoon, ettei se pidä tulolähteiden välistä tappiontasausta riittävänä ratkaisuna, koska se säilyttäisi nykyjärjestelmään sisältyvät tulkintaongelmat sekä tulolähdekohtaisen tuloksenlaskennan. Tulkintaongelmilla työryhmä tarkoittanee tulolähde- ja omaisuuslajikysymyksiin liittyviä tulkintoja, kuten toiminnan tulolähdeluonteen arviointia ja tietyn omaisuuserän tapauskohtaista käsittelyä tulolähdejaossa.

Samalla työryhmä on kuitenkin valmis ristiriitaisesti edellä esittämäänsä nähden luomaan TVL:n mukaiseen tulolähteeseen nykyisin kuuluvan omaisuuden tilalle uuden omaisuuslajin elinkeinoverolain sisälle. Uusi omaisuuslaji kattaisi merkittävän osan nykyisin TVL-tulolähteeseen kuuluvista omaisuuseristä, joita käytetään tulonhankkimistoiminnassa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pörssiosakkeita, kiinteistöjä tai asunto-osakkeita. Luonteeltaan nämä varat olisivat sijoitusluonteista omaisuutta.

Työryhmän mukaan tällaisen omaisuuden verokohtelun osakeyhtiössä tulisi olla neutraalia suhteessa tilanteeseen, jossa ne omistaa luonnollinen henkilö. Sijoitusluonteisen omaisuuden luovutusvoitto olisi näin ollen veronalaista tuloa ja luovutuksesta syntyneen tappion vähennyskelpoisuus olisi rajattu tuloverolakia vastaavalla tavalla. Näin työryhmä on käytännössä eliminoimassa tulolähdejaon poistamista ajavien voimien tavoitteen, joka käsittääkseni on juuri EVL-tappioiden vähentäminen kaikesta TVL-tulosta (myös sijoitustulosta) ja TVL-sijoitustappioiden vähentäminen EVL-tulosta osakeyhtiön sisällä.

Mitä tulolähdejaon poistaminen tarkoittaisi maataloudelle?

Elinkeinotoiminnan ja maatalouden tuloksen laskemisessa on merkittäviä eroja. Maatalouden verotus on kokonaisuutena elinkeinotoiminnan verotusta huomattavasti edullisempaa. Käsittelen seuraavassa niitä kohtia, joissa MVL on verovelvollisen näkökulmasta parempi kuin EVL. Näitä kohtia ovat varastojen huomioiminen, rakennuspoistojen suuruus, investointivaraus ja kiinteän omaisuuden luovutusvoiton verotus.

Erona on myös se, että EVL:n mukaista toimintaa harjoittava on kirjanpitovelvollinen, kun taas maataloutta harjoittavalta verovelvolliselta edellytetään vain muistiinpanokirjan pitämistä ja tositteiden säilyttämistä. Jos EVL- ja MVL-tulolähteet yhdistettäisiin, maataloutta harjoittavat joutuisivat kirjanpitovelvollisuuden ja melkoisella todennäköisyydellä suoriteperusteen soveltamispiiriin.

Nykyisin maatalouden tulo jaksotetaan aina joustavuutta merkitsevän kassaperusteen mukaisesti. Tämä koskee myös osakeyhtiön verotusta. Jo nyt myös maataloutta koskee kirjanpitovelvollisuus osakeyhtiössä.

Varastojen huomioiminen

Maatalousverotuksessa tulo muodostuu maksun tapahtuessa (esim. viljan myynti). Tuotantopanosten (esim. lannoitteet) hankintamenot saadaan vähentää, kun ne on maksettu. Poikkeuksena ovat investointihyödykkeet, kuten koneet ja rakennukset.

Jos maataloudessa siirryttäisiin EVL:n mukaiseen järjestelmään, tulo muodostuisi suoritetta luovutettaessa (esim. silloin kun viljakuorma luovutetaan myllyyn). Menojen vähentämisessä sovellettaisiin ns. meno tulon kohdalle -periaatetta. Esim. viljan tuottamisesta aiheutuvat muuttuvat menot, kuten lannoite- ja siemen- sekä palkkamenot, saisi vähentää vasta, kun vilja luovutetaan. Sellaiset menot, jotka eivät suoraan riipu tuotantomäärästä, vähennettäisiin tuotantopanosta vastaanotettaessa (esim. traktorin varaosat). Investointihyödykkeet vähennettäisiin poistoina, kuten nykyisinkin.

Maksuperusteen käytöstä johtuen maatalousverotus ei edellytä varastokirjanpitoa. Tässä suhteessa maanviljelijä säästyy paljolta työltä verrattuna elinkeinonharjoittajaan. EVL:n järjestelmässä sen sijaan on oltava selvillä varastossa olevien tuotteiden ja tuotantopanosten määristä sekä niiden hinnoista. Varaston arvonnousu luetaan elinkeinotoiminnan tuotoksi ja arvonalentuminen kuluksi.

Rakennuspoistot

EVL:n ja MVL:n rakennuspoistot eroavat toisistaan. MVL:n mukainen talousrakennuksen enimmäispoisto on 10 % menojäännöksestä, asuin-, toimisto- tai muun niihin verrattavan rakennuksen poisto vastaavasti 6 %. EVL:n mukainen myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous, voima-asema- tai muun niihin verrattavan rakennuksen enimmäispoisto on 7 % menojäännöksestä, asuin-, toimisto- tai muun niihin verrattavan rakennuksen vastaavasti 4 %.

Investointivaraus

EVL:n mukaan verotettava luovutusvoitto on kirjanpidon mukaisen luovutushinnan ja todellisen hankintamenon erotus. Maatilan luovutushinnasta taas saadaan vähentää TVL:n mukainen hankintameno-olettama (omistusajasta riippuen 40 % tai 20 % luovutushinnasta) tai vaihtoehtoisesti tätä suurempi todellinen hankintameno tai perintö- ja lahjaverotusarvo, kumpikin voiton hankkimisesta johtuvine menoineen.

Kiinteän omaisuuden luovutusvoiton verotus

EVL:n mukaan verotettava luovutusvoitto on kirjanpidon mukaisen luovutushinnan ja todellisen hankintamenon erotus. Elinkeino-omaisuuden luovutustappiot ovat elinkeinotulosta vähennyskelpoisia.

Maatilan tai sen osan luovutusvoitto lasketaan TVL:n luovutusvoiton verotusta koskevien säännösten mukaan. Luovutushinnasta vähennetään näin ollen TVL:n mukainen hankintameno-olettama (omistusajasta riippuen 40 % tai 20 % luovutushinnasta) tai vaihtoehtoisesti tätä suurempi todellinen hankintameno tai perintö- tai lahjaverotusarvo, kumpikin voiton hankkimisesta johtuvine menoineen. EVL-luovutuksissa ei ole mahdollisuutta käyttää hankintameno-olettamaa, joka usein on todellista hankintamenoa suurempi ja siten edullisempi vaihtoehto.

Maatilan tai sen osan luovutustappio on TVL:n säännösten mukaan vähennyskelpoinen vain luovutusvuoden ja viiden sitä seuraavan verovuoden luovutusvoitoista. Tässä suhteessa EVL-järjestelmä on edullisempi, koska luovutustappiot voi vähentää EVL-tulosta verovuoden ja kymmenen seuraavan verovuoden ajan.

Loppupäätelmiä

Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän työ sisältää runsaasti sellaisia poliittisia kannanottoja, joiden ratkaiseminen kuuluu seuraavan hallituksen ohjelman laadinnan yhteyteen. Tällöin on myös tehtävä päätös siitä, ryhdytäänkö jatkovalmisteluun. Jos vähänkään valtiovarainministeriön vero-osaston virtuooseja tunnen, he pyrkivät lakia kirjoittaessaan omista lähtökohdistaan estämään tulolähdejaon poistamisen myönteisenä seurauksena odotetut tappiontasausvaikutukset, kuten EVL-tappion vähentämisen TVL-sijoitustulosta ja TVL-sijoitustappioiden vähentäminen EVL-tulosta.

Maatalouden tuen hakijoita ja siis alan yrittäjiä on vielä lähes 60 000. Tällaisen yrittäjäjoukon pakottaminen kahdenkertaisen kirjanpidon vaivojen ja kustannusten piiriin olisi raskasta niin viljelijöille kuin hallinnolle. MVL:n kumoaminen ehditään hyvin toteuttamaan ensi tai sitä seuraavalla vuosikymmenellä.

Kirjanpitovelvollisuus merkitsisi nykyisin maatalousverotuksensa itse hoitaville viljelijöille kustannusten nousua, kun osaaminen ei yleensä riittäisi kahdenkertaisen kirjanpidon eikä siis enää myöskään verotuksen hoitamiseen. Tämä työ olisi uskottava tilitoimistolle. Viljelijän omaa työtä lisäisi varastokirjanpidon hoitaminen.

- Esko Kiviranta

Varsinais-Suomen vaalipiiri