Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Toteutuuko maatalousuudistuksessa tulotukien uusjako?

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 9/2013)

Suomen maatalouden kokonaistuotosta tulee keskimäärin noin 60 % markkinoilta ja noin 40 % tulotukina. Nämä luvut antavat kuvan siitä, minkä suuruusluokan asiasta on kysymys, kun tämän ja ensi vuoden aikana uudistetaan vuosiksi 2015-2020 kaikki merkittävät maatalouden ja maaseudun kehittämisen tukijärjestelmät, niin EU:n kuin kansalliset tukijärjestelmät.

Suomi saavutti kesäkuun lopun kokouksessa Luxemburgissa tavoitteensa korottaa tuotantosidonnaisia viljelijätukia. Myös tilatuen viherryttämistä ja ekologista alaa koskevissa ratkaisuissa onnistuttiin. Tosiasia kuitenkin on, että EU:n kokonaan rahoittamien suorien tulotukien määrä alenee tämän vuoden 525 miljoonasta eurosta ensi vuonna 510 miljoonaan euroon, jolla tasolla se huippukokouksen päätöksen mukaan pysynee myös vuodet 2015-2020. Rahamäärä siis vähenee nimellisestikin, mutta viljelijän velvoitteet kasvavat. Hehtaarikohtaisen tilatuen saamisedellytyksiin lisätään ympäristötukiehtoja muistuttavia vaatimuksia ilman lisärahaa.

Tuotantosidonnaiset viljelijätuet ovat myönteisiä niihin oikeutettujen tuotteiden kannalta, mutta tämä kaikki on pois hehtaarikohtaisesta tilatuesta. Tuotantosidonnaiset tuet kohdistuvat valtaosin maitoon ja naudanlihaan, vilja jäänee kokonaan ilman. Ongelmallista on se, että sika- ja siipikarjatuotannolle ei edelleenkään saisi maksaa tuotantosidonnaista EU-tulotukea, kun samalla myös tuotannosta irrotettu tuki on hiipunut olemattomiin.

Tämän vuoden aikana lähetetään EU:n komissiolle hyväksyttäväksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma, joka käytännössä kohdistuu vuosille 2015-2020. Se hyväksyttäneen komissiossa lopullisesti ensi vuoden puolivälissä. Ohjelma sisältää mm. luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuet ja eläinten hyvinvointituet sekä investointi- ja aloitustuet. Myönteistä ohjelman rahoituksessa on, että EU kasvatti rahoitusosuuttaan nykyiseen rahoituskauteen verrattuna yhteensä 225 miljoonalla eurolla, mutta valitettavasti Suomen valtio piti oman rahoitusosuutensa ennallaan päästen näin kuin koira veräjästä.

Viljelijät olisivat toivoneet luonnonhaittakorvaukseen korotusta, mutta siihen käytettävä kokonaisrahoitus pysyy täsmälleen päättyvän seitsenvuotiskauden suuruisena. Eläinten hyvinvointiin käytettävä rahamäärä sen sijaan kasvaa rahoituskaudella 397 miljoonalla eurolla eli yli nelinkertaiseksi, kun taas ympäristötoimenpiteisiin käytettävä rahamäärä supistuu vastaavasti 484 miljoonalla eurolla. Tosiasia on, että ympäristötuen merkitys pienenee tulonmuodostuksen kannalta. Tämän lisäksi on pelättävissä, että vesiensuojelutoimet saavat liiankin korostuneen aseman niukentuneen ympäristötuen suuntaamisessa.

Etelä-Suomen kansallinen tuki, ns. 141-tuki, on katkolla ensi vuodenvaihteessa. Sen jatkoa on jo valmisteltu, mutta viralliset neuvottelut käynnistyvät alkusyksystä. Etelä-Suomen viljelijöille on erittäin tärkeää, että 141-tuen jatko turvataan koko rahoituskaudeksi 2014-2020. Tämä on myös koko maan etu.

Rahoitustuet, siis aloitus- ja investointituet, pystyttäneen hoitamaan myös tulevalla rahoituskaudella. Tosin aloitustuen avustusosuus laskisi ohjelmaluonnoksen mukaan 35 000 eurosta 30 000 euroon ja korkotuen osuus vastaavasti nousemassa 35 000 eurosta 40 000 euroon.

Luopumistuen jatko ratkaistaan kuun lopun budjettiriihessä. Jos luopumistuki lakkaa, merkitsee se ajan mittaan maataloudelle noin 100 miljoonan euron vuotuista menetystä valtion menojen yleiskatteeksi.

Luonnonhaittakorvaukseen yllätyksiä?

Ohjelmaluonnoksen mukaan luonnonhaittakorvausta maksettaisiin vain viiden hehtaarin rajan yli meneville tukikelpoisille peltohehtaareille. Luonnos on tältä osin kuitenkin menneen talven lumia, kun ministeri Jari Koskinen on jo taannoin ottanut kannan, jonka mukaan vähintään kolmen peltohehtaarin tiloille tuki edelleen maksetaan ensimmäisestä hehtaarista alkaen.

Yllätys on varmaan sen sijaan se, että luonnonhaittakorvauksen hehtaarikohtainen enimmäismäärä alenisi kokoomusministerin aikana niin, että se maksettaisiin täytenä 150 peltohehtaariin asti, 80-prosenttisena välillä 150-250 ha, 65-prosenttisena välillä 250-350 ha ja puolitettuna 350 ha ylittävästä peltoalasta.

EU:kin edellyttää luonnonhaittakorvaukseen tätä ns. degressiota, mutta pieneneekö luonnonhaitta tilakoon kasvaessa? Ainakaan pitkäaikaiseen vuokrasopimukseen sitoutuneet eivät taputa käsiään.

Repeääkö hehtaaritukiero entisestään?

Kotieläintilan kasvinviljelytiloja suuremmat hehtaarituet vääristävät pellon vuokrausta ja peltokauppoja. Tuki maksetaan korotettuna kaikille hehtaareille vehnähehtaareja myöten, kun kotieläintilan status täyttyy. Hehtaaritukiero ei vaikuta oikeudenmukaiselta keinolta sinänsä tärkeään kotieläintalouden tukemiseen.

Nykyisellään luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa on kasvinviljelytilalla 20 euroa/ha (C-alueella 25 euroa/ha) ja kotieläintilalla 100 euroa/ha (C-alueella 105 euroa/ha). Kun otetaan huomioon kotieläintilan 14 euroa / ha korkeampi ympäristötuki, kokonaisero osoittautuu 94 euroksi/ha. Lisäksi 141-tukena maksetaan kotieläintilan hehtaaritukea 37 euroa/ha, mikä johtaa kaikki tukierot yhteenlaskien A ja B- alueilla 131 euron ha-tukieroon kotieläin- ja kasvinviljelytilan välillä.

Jos luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan kotieläinkorotukseen ohjattaisiin alkavalla rahoituskaudella sama kokonaiseuromäärä kuin nykyisin eli noin 80 milj. euroa vuodessa, ero kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välillä repeäisi entisestään.

- Esko Kiviranta

Varsinais-Suomen vaalipiiri