Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Toiveet elintarvikemarkkinavaltuutettuun?

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 2/2018)

Maa- ja metsätalousministeriö asetti syyskuussa työryhmän selvittämään erillisen elintarvikemarkkinoiden toimivuutta koskevan lainsäädännön tarvetta. Tiedossa on, että elintarvikeketjun markkinaosapuolet ovat hyvin erimielisiä tällaisen lainsäädännön tarpeellisuudesta. Maataloustuottajat pitävät sitä välttämättömänä, kauppa ja teollisuus luottavat markkinaehtoisuuteen.

Elintarvikemarkkinatyöryhmä ei esitä muutoksia vuonna 1988 voimaan tulleeseen kilpailunrajoituslainsäädäntöön, vaan pitäytyy hyvien kauppatapojen edistämisessä ja varmistamisessa. Ainoaksi muutokseksi näyttäisi jäävän uuden viran perustaminen. Ilmeisesti vuoden 2019 valtion talousarvioesityksessä esitetään uuteen Mavista ja Evirasta muodostettavaan Ruokavirastoon elintarvikemarkkinavaltuutetun virkaa.

Valtuutetun yleiseksi tehtäväksi tulisi elintarvikeketjuun kohdistuva neuvonta, seuranta ja valvonta sekä havaitsemiinsa epäkohtiin puuttuminen. Keinoina olisivat kirjallinen huomautus ja julkinen varoitus, joilla voitaneen luoda julkista painetta yrityksille toimia vastuullisesti. Valtuutetulle ehdotetaan myös oikeutta hakea uhkasakolla tehostetun kiellon määräämistä markkinaoikeudelta, jos kyse on kohtuuttomista sopimusehdoista tai sopimattomasta menettelystä elintarviketoiminnassa. Viimemainittu keino tuntuu valvontaviranomaisen keinovalikoimaan erikoiselta. Normaalisti yksityinen taho nostaa kanteen käräjäoikeudessa, ja oikeus voi sovitella sopimusehtoja tai määrätä vastaajana olevalle yritykselle kiellon jatkaa sopimatonta toimintaa. Oikeustoimilain kohtuuttomien sopimusehtojen sovittelusäännös on ollut voimassa vuodesta 1982 ja laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa vuodesta 1978.

Mitään messiaanista valtaa ei elintarvikemarkkinavaltuutetulle siis näyttäisi olevan tulossa, hyvä palkka varmasti kuitenkin. Kovia valtakeinoja ei valtuutetulla olisi, vaan asiantuntemuksella ja arvovallalla olisi pärjättävä. Perustuslaki asettaa omat ikävät rajoituksensa hinnoitteluun puuttumiselle. Kysymyksessä ovat omistusoikeus ja sopimusvapaus.

Outona pidän työryhmän esittämää velvoitetta tehdä maataloustuotteiden ostosopimukset kirjallisesti. Tämä vaikuttaa byrokratian kasvattamiselta tilanteessa, jossa byrokratiaa on ennemminkin pyritty purkamaan. Arvioni mukaan riittäisi, että laki velvoittaisi laatimaan kirjallisen sopimuksen jommankumman sopijapuolen, myyjän tai ostajan sitä vaatiessa.

Yritystuet parlamentaarisessa syynissä

Elinkeinoministeri Mika Lintilä asetti 25.9.2017 parlamentaarisen työryhmän laatimaan tiekartan yritystukien uudistamiseksi. Myös maa- ja metsätalouden suorat tuet ja verotuet ovat laajasti selvityslistoilla. Työryhmän puheenjohtajana toimii Keskustan kansanedustaja Mauri Pekkarinen. Työryhmässä on kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat ja lisäksi edustajia ministeriöistä, järjestöistä ja tutkimuksesta. Työryhmän tulisi saada työnsä valmiiksi tämän kuun lopussa.

Valtiovarainministeriö (VM) on laatinut yritystukityöryhmälle 10.11.2017 päivätyn 48-sivuisen muistion verotuista. Yritystukien yleinen perustelu on tiettyjen yhteiskunnallisten tavoitteiden edistäminen. Tätä perustelua ns. veroneutraalisuuden kannattajat ovat pitäneet epäpyhänä. VM:n muistion mukaan verotuilla tarkoitetaan verovapauksia ja verovähennyksiä, alempia veroprosentteja ja muita vastaavia keinoja, joiden avulla tuetaan jotain tiettyä elinkeinoa.

Maatalouden ja yritystoiminnan verotuiksi VM on listannut lukuisia verojärjestelmän ominaisuuksia, joiden varaan rakentuu verotettavan tuloksen ja siitä maksettavan veron määrittäminen. Näitä ovat mm. koneiden ja kaluston, talousrakennusten ja kasvihuoneiden "ylisuuri" poisto-oikeus suhteessa taloudelliseen vaikutusaikaan, investointivarauksena toimiva tasausvaraus, yrittäjävähennys, nettovarallisuuteen lisättävä palkkasumma pääomatulo-osuutta laskettaessa, yritystulon pääomatulo-osuuden laskennan jakoprosentit (20 %/10 %) sekä listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotus. Myös osuuskunnan ylijäämän palautuksen vähennyskelpoisuus osuuskunnan verotuksessa ja osuuskunnasta saadun koron ym. voitonjakoerien osittainen verovapaus löytyvät listalta. Tulilinjalla ovat myös maatilan ja muun yrityksen sukupolvenvaihdokseen liittyvät verotuet, esimerkiksi perintö- ja lahjaverotuksen huojennus.

Energiaveroihin liittyvät helpotukset tuntuvat jäytävän kovasti VM:ää. Listalta löytyy muun muassa maatalouden energiaveron palautus, kasvihuoneiden alempi sähköverokanta ja energiaveroleikkuri, turpeen alempi verokanta, biokaasun verottomuus, työkoneissa käytetyn kevyen polttoöljyn normia alempi verokanta ja puupohjaisten polttoaineiden verottomuus lämmöntuotannossa. Verotueksi VM listaa myös arvonlisäverotuksen alarajahuojennuksen ja elintarvikkeiden alennetun arvonlisäverokannan.

Metsätalouden verotukiin kuuluvat VM:n mukaan metsävähennys, menovaraus ja metsälahjavähennys. On omituista, että metsävähennys on verotukilistalla, kun eduskunnan valtiovarainvaliokuntakin on katsonut metsävähennyksen olevan puuston hankintamenoa koskeva luonnollinen vähennys nykyisessä tilanteessa, jossa puun myyntitulo on kokonaan metsätalouden veronalaista tuloa.

Nyt tarvitaan Mauri Pekkarisen tunnettua uutteruutta ja sitkeyttä vahinkojen torjumiseksi. Viljelijöillä ja metsänomistajilla ei ole varaa menettää suurin ponnistuksin aikaansaatuja maa- ja metsätalouden verotuksen kulmakiviä, jotka eivät verojärjestelmää millään muotoa horjuta.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri