Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Satovahinkokorvaukset jäävät olemattomiksi

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 14/2012)

Syksyn jatkuvat sateet johtivat suuriin satovahinkoihin. Osa satovahinkoja kärsineistä teki korvaushakemuksen ja osa vain satovahinkoilmoituksen vahingon rekisteröimiseksi, kun korvausperusteet eivät olisi täyttyneet. Huhtikuussa 2013 maksettavat tilakohtaiset korvaukset jäävät kokonaisuutena mitättömiksi.

Suurin satovahingoista kärsinyt viljelijäryhmä sai sadon niin sanotusti korjatuksi, mutta korjuu- ja kuivatuskustannukset olivat mittavat, minkä lisäksi osalla kasvilajeista koettiin suoranaisia korjuutappioita. Näiden viljelijöiden satovahingot eivät tule lainkaan kirjoihin eikä kansiin.

Maksettavaksi tuleva satovahinkokorvausten määrä ei tätä kirjoittaessani (4.12.2012) ole vielä tarkasti tiedossa, mutta sen arvioidaan olevan viime vuoden hinta- ja korvausperustein noin 8 milj. euroa, kun osa sokerijuurikkaan vahingoista vielä puuttuu. Korvattavaksi hyväksytty vahinkoala on noin 55000 hehtaaria.

Satovahinkokorvauksiin ensi vuodelle varattavat määrärahat näyttävät riittävän korvausten maksamiseen. Vuonna 2013 on käytettävissä (budjetin tultua hyväksytyksi) 14,4 milj. euroa, josta vuoden 2012 satovahinkokorvauksiin on varattu 11 milj. euroa ja josta vuoden 2013 satovahinkokorvauksiin ehdotetaan varattavaksi satovahinkolainkin edellyttämä 3,4 milj. euroa.

Satovahinkojen korvausperusteet

Ministeri Kalevi Hemilä niitti aikanaan maa- ja metsätalousministerinä mainetta näkemyksellään, jonka mukaan hehtaarikohtainen tulotukijärjestelmä osaltaan toimii ikään kuin satovahinkojen korvausjärjestelmänä. Varsinainen satovahinkojen korvausjärjestelmä on kuitenkin perusteiltaan niukka. Erityisesti korkean satotason tilat jäävät yleensä ilman korvauksia, koska normisatoihin perustuva korvausjärjestelmä ei näitä tiloja suosi.

Viljelmäkohtainen satovahinko lasketaan vähentämällä viljelmän normisadon arvosta vahinkovuoden sadon arvo. Normisato on normisatoalueen vahinkovuotta edeltäneiden viiden vuoden satomäärien aritmeettinen keskiarvo, jota laskettaessa ei oteta huomioon suurinta eikä pienintä satomäärää. Kasvilajin normisadon arvo lasketaan käyttämällä kertoimena Maaseutuviraston määräyksen mukaista kyseisen kasvin yksikköhintaa.

Satovahinkokorvausta voidaan maksaa enintään satovahingon määrä vähennettynä viljelijän omavastuuosuudella (30 % viljelmän normisadon arvosta), muun lainsäädännön (esim. tulvavahinkokorvausjärjestelmän) nojalla saaduilla korvauksilla ja saaduilla vakuutuskorvauksilla. Valtioneuvosto päättää korvausprosentista, ts. siitä, mikä osuus vähennysten jälkeen jäävästä satovahingon määrästä maksetaan.

Suuntana satovahinkovakuutus?

Nykyisestä satovahinkojen korvausjärjestelmästä voidaan joutua luopumaan vuonna 2016, mahdollisesti jo vuoden 2014 alusta. Suunta on satovahinkovakuutukseen siirtyminen. Meillä kuitenkin satovahinkovakuutusten tuotekehitys on alkutekijöissään. Satovahinkovakuutusten tarjontaa ei tämän vuoksi ole.

Satovahinkovakuutuksen valtiontuki mahdollistettiin EU:n maatalouspolitiikan ns. terveystarkastusta koskevassa sopimuksessa 20.11.2008. Jäsenvaltiolla on sopimuksen mukaan oikeus korvata 65 % viljelijän satovahinkovakuutusmaksusta. Mahdollisuutta on käyttänyt neljä jäsenvaltiota: Ranska, Italia, Kreikka ja Alankomaat. Valtio maksaa tuen suoraan viljelijälle, ei vakuutusyhtiölle.

Ranskassa terveystarkastuksen sallimaa satovahinkovakuutusta on sovelluttu vuodesta 2010 lähtien. Ranska ilmeisesti pyrkii siihen, että satovahinkovakuutusjärjestelmää voitaisiin jatkaa myös vuoden 2013 jälkeen.

Satovakuutussopimus on Ranskassa vuosikohtainen, joten se on uusittava jokaiseksi satokaudeksi. Sopimus voidaan tehdä peltolohkokohtaisena, jolloin se koskee valittuja peltolohkoja, tai viljelmäkohtaisena, jolloin se koskee kaikkia saman viljelmän peltolohkoja. Tilakohtainen sopimus taas kattaa vähintään 80 % tilan kaikkien viljelmien pinta-alasta ja vähintään kaksi eri viljelykasvia.

Korvauskynnys on vakuutetun sadon arvo vähennettynä omavastuuosuudella. Omavastuuosuus lasketaan vakuutetun sadon arvon perusteella. Esimerkki: vakuutetun sadon arvo on 100 euroa ja omavastuuosuus 25 %. Jos tappio on 30 euroa, vakuutusyhtiö korvaa viisi euroa. Omavastuuosuus on sovittavissa riippuen viljelykasvista ja vakuutuksen laajuudesta, ts. siitä, mitä sääilmiöitä vakuutus kattaa. Vakuutusmaksu taas perustuu vakuutuksen laajuuden ohella vakuutetun sadon arvoon ja viljelmän maantieteelliseen sijaintiin.

Mikä on viljelijälle edullista?

EU:n valtiontuen suuntaviivat vuosille 20142020 ratkaisevat, onko Suomen mahdollista säilyttää nykyinen satovahinkojen korvausjärjestelmä vai joudutaanko turvautumaan satovahinkovakuutuksen vaihtoehtoon? Koska vakuutusyhtiöt eivät tee diakoniatyötä, vaan raakaa liiketoimintaa, ne joutuvat tekemään mahdollisimman tarkat vakuutusmatemaattiset laskelmat maksu- ja korvausperusteista myös maantieteelliset seikat huomioon ottaen. Tässä ne tarvitsevat yhteistyötä maatalousalan tutkimuslaitosten kanssa. Tämä vie aikansa. Selvää myös on, että valtiontuella on taipumus mennä hintoihin, tässä tapauksessa vakuutusmaksuihin. Pahimmillaan valtion tukema satovahinkovakuutusjärjestelmä on valtion ja vakuutusyhtiöiden hyvä veli järjestelmä viljelijää vastaan.

Varsinais-Suomen vaalipiiri