Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Satovahinkojen korvausjärjestelmää ei enää ole

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 11/2017)

Laki satovahinkojen korvaamisesta kumottiin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen esityksestä. Viimeiset satovahinkokorvaukset maksettiin vuodelta 2015. Satovahinkojen korvaamisessa oli tarkoitus siirtyä valtion rahoittamasta korvausjärjestelmästä vakuutuspohjaiseen järjestelmään vuoden 2016 alusta lähtien. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Meille ei ole syntynyt toimivaa satovahinkovakuutusten järjestelmää.

Satovahinkovakuutuksen valtiontuki mahdollistettiin EU:n maatalouspolitiikan ns. terveystarkastuksessa 20.11.2008. Jäsenvaltiolla on oikeus korvata 65 % viljelijän satovahinkovakuutusmaksusta. Valtio maksaa tämän tuen suoraan viljelijälle, ei vakuutusyhtiölle. Mahdollisuutta on käyttänyt 12 EU:n jäsenvaltiota, Suomi ei. Olennaista on, haluavatko tuottajajärjestöt, että viljelijöiden niukkoja yhteisiä tukivaroja käytetään satovakuutusmaksujen subventointiin.

Oma ongelmansa on kaikkia vakuutusmaksuja koskeva 24 prosentin vakuutusmaksuvero, joka siis lisätään myös satovahinkovakuutusmaksuihin. Monissa maissa satovahinkovakuutuksia koskee alempi verokanta (Italia 2,5 prosenttia) tai ne on kokonaan vapautettu vakuutusmaksuverosta (Espanja, Ruotsi, Viro). Vakuutusmaksuvero on tietenkin tuloverotuksessa vähennyskelpoinen, mikä merkitsee verovelvollisen rajaveroasteen mukaista verohyötyä. Mutta vakuutusmaksuvero ei rinnastu arvonlisäveroon, joka on arvonlisäverovelvolliselle kokonaan vähennys- tai palautuskelpoinen. Hallitus on sopinut, että valtiovarainministeriö perustaa työryhmän selvittämään vakuutusmaksuveron huojennusta satovahinkovakuutuksen osalta.

Kuva vuoden 2017 satovahinkojen määrästä, laatutappioista ja alueellisesta kohdentumisesta on toistaiseksi epäselvä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan satotilanne tarkentuu 23.11.2017, jolloin maatiloilta saatuihin tietoihin perustuva satotilaston ennakkotieto valmistuu.

Hallitus on kuitenkin toiminut erittäin ripeästi ja päättänyt ensimmäisistä toimista satovahingoista kärsineiden viljelijöiden auttamiseksi. Hallitus ehdottaa lisätalousarvioesityksessä 25 miljoonan euron summaa, joka on tarkoitus ohjata viljelijöille energiaveron palautusjärjestelmän kautta. Tämä on tietysti luonteva tapa, koska märkä syksy on aiheuttanut merkittävän energiankulutuksen lisäyksen viljankorjuussa ja -kuivatuksessa.

Maataloudelle palautetaan polttoöljyn ja sähkön energiaveroa vuosittain n. 31 miljoonaa euroa. Polttoöljyn valmisteveroon sisältyy energiasisältöveroa n. 17 miljoonaa euroa. Tämä palautetaan kokonaan. Maatalouden alennettu sähköverotaso on sama kuin teollisuudella eli sähköveroluokka II. Maataloudelle siis palautetaan sähköveroluokkien I ja II erotus, joka on vuotuisena lukuna n. 14 miljoonaa euroa.

Maataloudelle palautettiin alkuaan myös polttoöljyn valmisteveron hiilidioksidivero, jonka EU-minimin ylittävä osuus on vuositasolla tällä hetkellä n. 32 miljoonaa euroa. Päätetty 25 miljoonan euron summa ei siis riitä edes vuoden 2017 hiilidioksidiveron palauttamiseen. Vain noin kolme neljäsosaa yhden vuoden hiilidioksidiverosta voidaan tällä rahalla palauttaa.

Hiilidioksidiveron palauttamisesta luovuttiin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen aikana. Perusteluna oli, että maatalous on päästökaupan ulkopuolinen toimiala. Asialla olivat ilmeisesti vihreät, jotka eivät ymmärtäneet, että tällä päätöksellä ei vaikutettu hiilidioksidipäästöihin. Traktoreissa ja leikkuupuimureissa joudutaan käyttämään kevyttä polttoöljyä. Myös viljankuivurit ovat tänä päivänä valtaosin öljyllä toimivia.

Nyt olisi oivallinen tilaisuus ottaa maatalouden vaikeudet huomioon ja säätää uudelleen myös hiilidioksidiveron osuus pysyvästi palautettavaksi. Ympäristö ei tästä päätöksestä kärsi, mutta viljelijät saisivat tarvitsemaansa helpotusta myös tuleviksi vuosiksi. Myöskään EU-lainsäädännön ei luulisi tuottavan ongelmia, koska Suomi on jo aikanaan saanut EU:n komission luvan ja palauttanutkin vuosien ajan myös hiilidioksidiveron osuuden.

Viljelijöiltä on jo tullut palautetta mm. siitä, miten helpotetaan niiden asemaa, joilla sato on jäänyt osittain tai jopa kokonaan korjaamatta? Tai niiden asemaa, jotka kuivattavat viljansa hakkeella?

Uskon, että hallitus etsii uusia yleiskorvausratkaisuja, jotka kohdistuisivat tasaisesti koko viljelijäkuntaan. Toivottavaa on, että vuodelle 2018 tulossa oleva luonnonhaittakorvauksen leikkaus, noin 10 miljoonaa euroa, peruttaisiin. Samalla olisi tarpeen perua vuosien 2019 ja 2020 luonnonhaittakorvauksen leikkaukset, jotka kumpanakin vuonna ovat hallitusohjelman mukaan noin 23 miljoonaa euroa, siis yhteensä 46 miljoonaa euroa. Yhteensä olisi kysymys siis lähes 60 miljoonasta eurosta.

Hallituksen lisätalousarviota koskevassa tiedotteessa (17.10.2017) kerrotaan myös, että Suomi hakee EU:lta tukea poikkeuksellisten sääolosuhteiden johdosta. Nostan hattua maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle, jos tässä onnistutaan.

Kevään 2018 kehysriiheen selvitetään, salliiko EU:n valtiontukisääntely pysyvän valtiontakausjärjestelmän poikkeuksellisista tilanteista johtuvien maatilojen maksuvalmiusongelmien helpottamiseksi.

Satovahinkovuodesta selviytyminen on merkittävästi vaikeutunut parin-kolmen vuosikymmenen takaiseen verrattuna: tilojen peltopinta-ala on kasvanut usein moninkertaiseksi vuokramaihin perustuen. Pellon vuokrasta on muodostunut tuntuva, yleensä joustamaton taloudellinen velvoite, joka on kyettävä hoitamaan vaikeinakin satovuosina.

Varsinais-Suomen vaalipiiri