Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Satovahingot ja Venäjä-pakotteet Tiilikaisen tulikaste

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 8/2015)

Peltojen märkyyden viivästyttämistä kylvöistä seuraa merkittäviä satovahinkoja koko maassa. Alue- ja tilakohtaiset vaihtelut ovat suuria. Suhteellisesti ankarimmin satovahingot koettelevat eteläisen ja läntisen Suomen kasvintuotannosta toimeentulonsa saavia viljelijöitä. Varsinkin ohrasato on monin paikoin kärsinyt pahasti.

Hyvää on se, että satovahinkojen korvausjärjestelmä koskee vielä tätä satokautta. Huonoa taas on, ettei satovahinkokorvauksiin ole varattu rahaa nimeksikään. Näin voimakas oli Kataisen-Stubbin hallitusten satovahinkojen korvausjärjestelmän alasajoasenne, eikä myöskään mitään saatu aikaiseksi monissa muissa EU-maissa käytössä olevan, yhteiskunnan tukeman satovahinkovakuutuksen edesauttamiseksi. Korkea vakuutusmaksuvero oli yksi kompastuskivi.

Ministeri Kimmo Tiilikaisen tulikasteeseen kuuluu rahojen etsiminen satovahinkoihin. Tähän häntä kannustanee sekin, että hänen omassa vaalipiirissään Kaakkois-Suomessa satovahingot näyttäytyvät poikkeuksellisen pahoina. Tiilikaisen tulisi myös korjata Orpon virheitä aikaistamalla tulotukien maksatusta.

Venäjä-pakotteet jäytävät maidontuotantoa

Myös Venäjä-pakotteisiin tarvitaan helpotusta. Maidon tuottajahinnan romahdus yli 10 sentillä 35 sentin litrahintatasolle ei ollut tuottajan ennakoitavissa, eikä tällaista kehitystä ole osattu ottaa huomioon investointilaskelmissa. Sianlihan tuotantoa on rasittanut Venäjän määräämä tuontikielto jo ennen pakoteaikaa. Kiellon perusteena oli afrikkalaisen sikaruton pelko, joka on Suomen kohdalla osoittautunut aiheettomaksi.

Viimeksi vuonna 2010 maa- ja puutarhataloudelle myönnettiin väliaikaista, erikseen kohdennettua kansallista tukea. Sitä saivat vahvasti velkaantuneet tilat. Perusteena käytettiin velkojen suhdetta liikevaihtoon 31.12.2009. Vieraan pääoman tuli olla yhtä suuri tai suurempi kuin vuosien 2007-2009 keskimääräinen liikevaihto, johon sisältyivät arvonlisäverottomat myyntitulot ja tulotuet.

Tuki määräytyi prosenttiosuutena ostoveloilla vähennetyistä veloista. Prosenttia voitiin korottaa maa- tai puutarhatalouteen vuosina 2004-2009 tehtyjen rakennusinvestointien perusteella, jos nämä ylittivät investointiavustusten vähentämisen jälkeen 20 000 euroa.

Kerran käytettyä mallia voitaneen nytkin käyttää valmistelun pohjana. Vuoden 2010 tapaan huomioon tietenkin pitää ottaa kaikki tuotantosuunnat, jos ehdot täyttyvät. Tuki ei ole hakijaa kohden kuitenkaan päätä huimaava, sillä EU:n de minimis -säännöstö sallii yhteensä enintään 15 000 euron tuen hakijaa kohden kolmen vuoden aikana. Enimmäismäärän saamista voivat verottaa esim. syksyllä maksettava sikatalouden kriisituki ja sokerijuurikkaan hehtaari- ja kuljetustuki.

Yrittäjän verohelpotukset eivät saa hautautua

Hallitusohjelman veropoliittiset linjaukset ovat jo sellaisenaan varsin konkreettisia moneen muuhun hallitusohjelman osaan verrattuna. Hallitus valmistelee kesän aikana toimintasuunnitelman, johon viljelijän ja yrittäjän verotusta koskevat myönteiset ohjelmakohdat tulisi saada aikataulullisesti kunniapaikalle. Valtiovarainministeriön alustavissa papereissa ne olisivat siirtymässä vuoteen 2017. Tiedetään myös, että mikäli entiset merkit pitävät paikkansa, valtiovarainministeriön vero-osasto tekee kaikkensa sen eteen, että maa- ja metsätalouden harjoittajalle myönteiset verouudistukset laimenisivat tai jäisivät toteutumatta.

Esimerkiksi metsävähennyksen korottaminen 60 prosentista 95 prosenttiin edellyttää vain yhden luvun muuttamista laissa. Varattu vuotuinen 20 miljoonaa euroa riittää tähän. Perusteluksi riittää, että metsävähennyksen tulee vastata puuston osuutta metsäkiinteistön hankintamenosta. Tämän hallituksen esityksen pystyy heikompikin virkamies kirjoittamaan niin, että se tulee voimaan jo 1.1.2016. Päinvastoin kuin jotkut vero-osastolla metsävähennyksen vastatyötä tekevät virkamiehet antavat ymmärtää, EU:n komissio ei ole pitänyt metsävähennystä valtiontukena edes sitä nimenomaisesti vuonna 2012 kysyttäessä.

Varattu 20 miljoonaa euroa ei riitä siihen, että puhtaan metsätilan jatkaja saisi saman perintö- tai lahjaveron huojennuksen kuin maatalouden jatkaja metsälleen nykyisin saa. Sen tasoinen huojennus voitaisiin myöntää vain osalle metsätiloja jollakin yrittäjämäisyyteen liittyvällä perusteella. Metsätilojen jakaminen eri kasteihin on poliittisesti ongelmallista.

Yhä useammat harkitsevat maatalouden osakeyhtiöittämistä. Hallitusohjelman mukaan varainsiirtovero poistetaan tilanteissa, joissa maatalouden harjoittaja siirtää kiinteää omaisuutta osakeyhtiöön yritysmuodon muutoksessa. Varainsiirtovero on merkittävä maatalouden osakeyhtiöittämisen este. Varainsiirtovero on 4 % Verohallinnon perintö- ja lahjaverotusta koskevan ohjeen käyvistä arvoista. Se nousee tapauskohtaisesti helposti 50 000 - 100 000 euroon.

Osakeyhtiöittämiseen liittyvän varainsiirtoveroesteen kiireellisen poistamisen tarpeesta olen saanut lukuisia yhteydenottoja. Viljelijät kysyvät, milloin uudistus tapahtuu. Osakeyhtiöittämisiä on lykätty muutosta odotellessa.

Uutta, hallitusneuvotteluissa sovittua yrittäjävähennystä valmisteltaessa tulee valvoa, ettei metsätalouden pääomatulosta tehtävää yrittäjävähennystä "unohdeta". Virkamiestaso todennäköisesti pyrkii tähän hallitusohjelman täysin yksiselitteisestä kirjauksesta huolimatta. Sinnikkäimmät, omaa politiikkaansa tekevät virkamiehet vastustavat koko yrittäjävähennystä, eikä myöskään maatalouden yrittäjävähennys heitä miellytä.

Varsinais-Suomen vaalipiiri