Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Poistetaanko verotuksen tulolähdejako?

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 1/2013)

Hallitusohjelman mukaan elinkeinoverotusta uudistetaan vaalikauden alussa tehtävän erillisen selvityksen perusteella. Valtiovarainministeriö asetti tätä varten 20.12.2011 elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän, jonka tulee saada työnsä valmiiksi 31.3.2013 mennessä. Yhtenä tehtäväalueena mainitaan niin hallitusohjelmassa kuin työryhmän toimeksiannossa tulolähdejaon poistamismahdollisuuksien selvittäminen.

Elinkeinoverotuksella tarkoitetaan liike- ja ammattitoiminnan verotusta. Työryhmän toimeksiantoon ei näin ollen suoraan kuulu maatalouden verotus. Tulolähdejaon poistaminen koskisi kuitenkin myös maataloutta. Esillä on ollut vaihtoehto, jonka mukaan tulolähdejako poistettaisiin vain yhteisöiltä, siis käytännössä osakeyhtiöiltä.

Tulolähteitä ovat verovelvollisen elinkeinotoiminta (EVL-tulolähde), maatalous (MVL-tulolähde) ja muu toiminta, joka muodostaa henkilökohtaisen tulon tulolähteen (TVL-tulolähde, sisältää mm. metsätalouden). Tulolähdejako koskee kaikkia yritysmuotoja: esimerkiksi osakeyhtiössä voi olla elinkeinotoiminnan, maatalouden ja henkilökohtaisen tulon tulolähde.

Tulolähdejaon olemassaolon syitä käsitellään vero-oikeudellisessa kirjallisuudessa sangen vähän. Keskeinen syy lienee pyrkimys varmistaa verotulojen mahdollisimman tasainen kertyminen estämällä liiallista verosuunnittelua. Tulolähdejaon keskeinen ominaisuus on, että verovelvollinen voi vain hyvin rajoitetusti vähentää toisessa tulolähteessä syntyneitä menoja ja tappioita toisen tulolähteen tuloista.

Elinkeinotoiminnan verovuoden tappio vähennetään elinkeinotoiminnan tuloksesta ja maatalouden verovuoden tappio maatalouden tuloksesta seuraavan kymmenen vuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy. Elinkeinotoiminnan ja maatalouden verovuoden tappio voidaan kuitenkin verovelvollisen vaatimuksesta vähentää tappiovuoden pääomatulosta.

Elinkeinotoiminnan tappiota ei sen sijaan voi vähentää maatalouden tuloksesta eikä maatalouden tappiota elinkeinotoiminnan tuloksesta. Henkilökohtaisen tulolähteen tappiota, joka voi olla esimerkiksi sijoitustoiminnan tappiota, ei saa vähentää elinkeinotoiminnan eikä maatalouden tuloksesta.

Tulolähdejaon poistamista vaatii elinkeinoelämä. Osakeyhtiömuodossa toimivissa yrityksissä on usein EVL-tulolähteeseen kuuluvan liiketoiminnan lisäksi merkittävää, TVL-tulolähteeseen kuuluvaa sijoitustoimintaa. Yritykset haluaisivat mahdollisuuden vähentää sijoitustoiminnassa syntyneitä tappioita liiketoiminnan tulosta ja miksei myös liiketoiminnan tappioita sijoitustoiminnassa syntyneistä voitoista.

Mitä tulolähdejaon poistaminen tarkoittaisi maataloudelle?

Elinkeinotoiminnan ja maatalouden tuloksen laskemisessa on merkittäviä eroja. Maatalouden verotus on kokonaisuutena elinkeinotoiminnan verotusta huomattavasti edullisempaa. Käsittelen seuraavassa niitä kohtia, joissa MVL on verovelvollisen näkökulmasta parempi kuin EVL. Näitä kohtia ovat varastojen huomioiminen, rakennuspoistojen suuruus, investointivaraus ja kiinteän omaisuuden luovutusvoiton verotus. Erona on myös se, että EVL:n mukaista toimintaa harjoittava on kirjanpitovelvollinen, kun taas maataloutta harjoittavalta verovelvolliselta edellytetään vain muistiinpanokirjan pitämistä ja tositteiden säilyttämistä.

Maatalousverotuksessa tulo muodostuu maksun tapahtuessa (esim. viljan myynti). Tuotantopanosten (esim. lannoitteet) hankintamenot saadaan vähentää, kun ne on maksettu. Poikkeuksena ovat investointihyödykkeet, kuten koneet ja rakennukset.

Jos maataloudessa siirryttäisiin EVL:n mukaiseen järjestelmään, tulo muodostuisi suoritetta luovutettaessa (esim. silloin kun viljakuorma luovutetaan myllyyn). Menojen vähentämisessä sovellettaisiin ns. meno tulon kohdalle-periaatetta. Esim. viljan tuottamisesta aiheutuvat muuttuvat menot, kuten lannoite- ja siemen- sekä palkkamenot, saisi vähentää vasta, kun vilja luovutetaan. Sellaiset menot, jotka eivät suoraan riipu tuotantomäärästä, vähennettäisiin tuotantopanosta vastaanotettaessa (esim. traktorin varaosat). Investointihyödykkeet vähennettäisiin poistoina, kuten nykyisinkin.

Maksuperusteen käytöstä johtuen maatalousverotus ei edellytä varastokirjanpitoa. Tässä suhteessa maanviljelijä säästyy paljolta työltä verrattuna elinkeinonharjoittajaan. EVL:n järjestelmässä sen sijaan on oltava selvillä varastossa olevien tuotteiden ja tuotantopanosten määristä sekä niiden hinnoista. Varaston arvonnousu luetaan elinkeinotoiminnan tuotoksi ja arvonalentuminen kuluksi.

EVL:n ja MVL:n rakennuspoistot eroavat toisistaan. MVL:n mukainen talousrakennuksen enimmäispoisto on 10 % menojäännöksestä, asuin-, toimisto- tai muun niihin verrattavan rakennuksen poisto vastaavasti 6 %. EVL:n mukainen myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous, voima-asema- tai muun niihin verrattavan rakennuksen enimmäispoisto on 7 % menojäännöksestä, asuin-, toimisto- tai muun niihin verrattavan rakennuksen vastaavasti 4 %.

EVL:n mukaan verotettavalla ei ole oikeutta investointivaraukseen. Sen sijaan MVL:n tasausvarausta voidaan käyttää paitsi pelkkään tulontasaukseen, myös investointivarauksen tavoin.

EVL:n mukaan verotettava luovutusvoitto on kirjanpidon mukaisen luovutushinnan ja todellisen hankintamenon erotus. Maatilan luovutushinnasta taas saadaan vähentää TVL:n mukainen hankintameno-olettama (omistusajasta riippuen 40 % tai 20 % luovutushinnasta) tai vaihtoehtoisesti tätä suurempi todellinen hankintameno tai perintö- ja lahjaverotusarvo, kumpikin voiton hankkimisesta johtuvine menoineen.

- Esko Kiviranta
Varsinais-Suomen vaalipiiri