Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Outoja ajatuksia metsävähennyksestä

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 9/2014)

Käytännön Maamies-lehden kolumnistikollegani, mm. Helsingin yliopiston metsäteknologian professorina aikoinaan toiminut Matti Kärkkäinen puhui 2.6.2014 OP-Pohjolan metsäpäivässä Tampereella lehdistötiedotteen mukaan seuraavaa: " On perusteltua lopettaa metsävähennys esim. vuoden 2016 alusta, koska metsävähennys on ollut omiaan kohottamaan metsätilojen hintaa ja siten alentamaan metsätalouden kannattavuutta. Kun metsävähennys pitkään jatkuessaan lisäksi tyrehdyttäisi metsätilakaupat sukulaisten välisiksi kaupoiksi, sen yhteiskuntadynamiikkaa häiritsevät vaikutukset olisivat suuret. Omaisuuden suojaa turvaa se, että jatkossa olisi käsiteltävänä nykytilanteen tavoin kaksi metsätilaryhmää eli vuosina 1993-2015 hankitut ja toisena ryhmänä muut metsätilat."

On pakko todeta, että professorilla, jonka lisäksi kerrotaan olevan suurmetsänomistaja, on melkoisen omituinen kanta metsävähennykseen. On päivänselvää, että puun myyntitulon verotukseen perustuva metsäverojärjestelmä ei voi toimia ilman metsävähennystä, joka on sen kulmakivi. Toisin oli pinta-alaperusteisessa metsäverotuksessa, jossa metsätalouden harjoittajaa verotettiin puun vuotuisesta kasvusta. Nykyisessä metsäverojärjestelmässä sen sijaan puun myyntitulosta pitää voida vähentää vastaava puun hankintameno. Metsävähennystä pitäisikin kutsua puustonostovähennykseksi. Metsävähennyksen yksityiskohdista tietenkin voidaan keskustella ja pitääkin keskustella.

Kärkkäinen on oikeassa, kun hän laskee metsävähennyksen verovaikutukseksi 18 % metsätilan hinnasta. Tämä perustuu nykytilanteeseen, jossa pääomatulon (yleinen) tuloveroprosentti on 30 % ja metsävähennys 60 % metsän hankintamenosta. Sen sijaan perustelematon ja mielestäni perusteeton on Kärkkäisen väittämä, jonka mukaan "käytännössä metsävähennys on lisännyt metsätilan hintaa jopa 60 prosenttia". Kärkkäinen sanoo myös, että "jos yksikin ostajaehdokas ei osaa laskea, se riittää järjettömään hintaralliin". Näin on Kärkkäisen mukaan Suomessa käynyt. Hän sanoo, että "metsätilojen hinnat ovat nousseet aiempaa jyrkemmällä kulmakertoimella metsävähennyksen käyttöönoton jälkeen".

Oma käsitykseni on, että syyt metsätilojen hintojen nousuun liittyvät aivan muihin seikkoihin kuin metsävähennykseen. Monet ovat halunneet sijoitussalkkunsa yhdeksi osaksi metsäkiinteistön, vaikka heidän käsityksensä metsätaloudesta olisi varsin olematon. Metsään sijoittavat ylimääräisiä rahojaan myös metsästys-, erä- ja luontoaktiivit.

Miten metsävähennys pitäisi mitoittaa?

Verovelvollisella on oikeus omistusaikanaan vähentää metsävähennyksenä enintään 60 % metsän hankintamenosta, jolla tarkoitetaan maapohjan ja puuston yhteenlaskettua hankintamenoa. Metsän hankintamenosta kohdistuu yleensä 90-95 prosenttia puuvarastoon. Metsän hankintamenoon on vakiintuneessa verotuskäytännössä lisätty myös varainsiirtovero sekä kaupanteko- ja lainhuudatuskulut.

Metsävähennyksen verovuosittainen enimmäismäärä on 60 % metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saadun veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on oltava vähintään 1500 euroa. Vähennyksen perusteena olevan verovuonna saadun metsätalouden pääomatulon pitää täten olla vähintään 2500 euroa.

Metsävähennyksen prosentuaaliset enimmäisrajat eivät perustu tutkimuksiin tai selvityksiin. Niiden ainoa peruste on varmistaa verotuloja valtiolle. Metsävähennyksen pitäisi kuvata puuston osuutta ostetun metsän kauppahinnasta. Se on lähes aina selvästi suurempi kuin 60 prosenttia. Oikeudenmukaista olisi määrittää metsävähennys kiinteistökauppakohtaisesti puuston arvon mukaan. Metsävähennyksen kiinteä prosenttiosuus kauppahinnasta on valinta, joka perustuu verotuksen yksinkertaistamistavoitteeseen. Selvää on, että kummankin prosenttiluvun pitäisi olla korkeampi kuin 60.

Metsävähennyksessä on rankkoja rajoitteita

Poliittisena kompromissina sovittiin aikanaan, että metsävähennys myönnetään vain sellaisesta metsätalouden pääomatulosta, joka on syntynyt 1.1.1993 tai sen jälkeen vastikkeellisella saannolla hankitusta metsästä. Päivänselvää tietenkin on, että metsävähennyksen puuttuminen ennen vuotta 1993 vastikkeellisesti hankituilta metsiltä on aiheuttanut ja aiheuttaa toiskertaista metsätalouden tuloverotusta.

Myöskään vastikkeeton saanto (esim. perintönä, testamentilla, lahjana tai avio-oikeuden nojalla) ei tuota oikeutta metsävähennykseen. Täten perintö- tai lahjaverotusarvoa ei saa käyttää metsävähennyksen laskentaperusteena, ei myöskään perintö- tai lahjaveroa. Kiinteistön vastikkeettomasti saaneella on kuitenkin sama oikeus metsävähennykseen tekemiseen kuin edellisellä omistajalla (perittävällä, testamentintekijällä, lahjanantajalla tai tasingonantajalla) olisi ollut, ts. oikeus käyttää metsävähennyksestä mahdollisesti käyttämättä oleva määrä. Kiinteistön ns. lahjanluonteisella kaupalla (osittain kauppa, osittain lahja, vastike ei ole yli 75 % verottajan käyvästä arvosta) hankkineella on oikeus vähentää edelliseltä omistajalta käyttämättä jääneestä metsävähennyksestä määrä, joka vastaa lahjan suhteellista osuutta luovutuksen kohteena olevan metsän käyvästä arvosta. Tämän lisäksi lahjanluonteisessa kaupassa muodostuu uutta metsävähennystä 60 % kauppahinnasta.

Verovuodesta 2008 lähtien tuli voimaan metsävähennyksen ns. ristiinvähentäminen, joka merkitsee sitä, ettei metsävähennyksen käyttämistä enää seurata kiinteistö- eli tilakohtaisesti. Kaikkia verovelvollisen omistamia, metsävähennykseen oikeuttavia metsiä käsitellään ikään kuin yhtenä metsänä siten, että metsävähennystä saa vähentää miltä tahansa metsävähennyksen piirissä olevalta kiinteistöltä saadusta puun myyntitulosta, mutta ei edellä kerrotun mukaisesti metsävähennysoikeuden ulkopuolella olevasta metsästä saadusta puun myyntitulosta. Käytännössä erittely on usein ongelmallista tai mahdotonta verovelvolliselle, mutta myös Verohallinnolle. Verovelvollisen verovuonna ja aikaisempina verovuosina tekemien metsävähennysten yhteismäärä ei saa ylittää 60 % verovelvollisen verovuoden lopussa omistamien metsävähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettujen hankintamenojen määrästä.

Suhde luovutusvoittoverotukseen

Metsäkiinteistön luovutusvoittoverotuksessa paljastuu metsävähennyksen lopullinen sisältö ja merkitys. Metsätalouden kiinteän omaisuuden luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään yhteenlasketut metsävähennykset, kuitenkin enintään määrä, joka vastaa 60 % luovutettavan metsän hankintamenosta. Tämä merkitsee metsävähennysten tuloutumista ja niiden taloudellisen merkityksen jäämistä veroluoton tasolle. Ainoaksi hyödyksi muissa luovutuksissa kuin verovapaissa sukupolvenvaihdoksissa jää verolle laskettava korko.

Kun metsävähennykset verovuotta 2008 edeltäneinä verovuosina vähennettiin metsän hankintamenosta (eikä niitä siis lisätty luovutusvoittoon) kävi myös muissa kuin verovapaissa sukupolvenvaihdoksissa (hankintameno-olettamaa käytettäessä) usein niin, etteivät käytetyt metsävähennykset tuloutuneet käytännössä lainkaan. Tämä on johtanut siihen, että tilakohtaisen metsävähennyksen muuttamista verovelvolliskohtaiseksi on myös kritisoitu.

Vähennyksen tarkoitus on tulonhankkimismenon vähennysmahdollisuus. Vanha tilakohtainen vähennys toimii juuri näin. Henkilökohtainen metsävähennys on enemmänkin verotukseen lisätty rahoituskeino vähäpuustoisia tiloja ostaville. Samalla se kiristää tilansa vieraille myyvien verotusta. Lähisukulaisten välisiä sukupolvenvaihdoskauppoja tämä ei tosin koske.

Käytännössä voi toteutua myös esim. tilanne, jossa verovelvollinen ostaa metsäkiinteistön ja myy siitä heti jonkun tiluksiinsa sopimattoman metsäalueen. Tällöinkin luovutusvoittoon lisätään 60 % luovutetun metsäalueen hankintamenosta. Tämä voi kummastuttaa luovuttajaa, mutta toki on syytä huomata, että vastaava metsävähennys jää metsävähennyspohjaan vähennettäväksi verovelvollisen omistukseen jäävien, metsävähennykseen oikeuttavien metsien veronalaisesta metsätalouden pääomatulosta.

Metsäkiinteistön luovutusvoittoverotus toteutetaan, kuten kiinteistön luovutusvoittoverotus normaalisti tapahtuu. Luovutushinnasta vähennetään hankintameno-olettamana 40 % luovutushinnasta, jos luovuttajan omistusaika on ollut vähintään 10 vuotta ja 20 % luovutushinnasta, jos luovuttajan omistusaika on ollut alle 10 vuotta. Vaihtoehtoisesti luovutushinnasta saadaan vähentää hankintameno-olettamaa suurempi todellinen hankintameno kuluineen taikka hankintameno-olettamaa suurempi perintö- tai lahjaverotusarvo kuluineen.

Poikkeuksen edellä esitetystä muodostavat verovapaat sukupolvenvaihdokset, jotka eivät ole lainkaan luovutusvoittoverotuksen piirissä ja joissa siis metsävähennyksiä ei lisätä luovutusvoittoon, eivätkä ne muutoinkaan tuloudu. Tehty metsävähennys jää siis lopulliseksi veroeduksi luovuttajalle. Myös metsän kauppahinta on luovuttajalle verovapaa, mutta luovutuksensaaja voi silti käyttää tätä kauppahintaa oman metsävähennyksensä laskentaperusteena. Verovapaaseen sukupolvenvaihdosluovutukseen on siis kätkeytynyt metsävähennyksen pihvi.

Verovapaan sukupolvenvaihdoksen soveltamisala on kuitenkin varsin rajoitettu. Luovutusvoittoa ei veroteta, jos verovelvollinen luovuttaa harjoittamaansa metsätalouteen kuuluvaa kiinteää omaisuutta ja saajana on joko yksin tai puolisonsa kanssa hänen lapsensa tai tämän rintaperillinen taikka joko yksin tai puolisonsa kanssa hänen sisarensa, veljensä, sisarpuolensa tai velipuolensa (esim. sisarusten lapset jäävät ulkopuolelle). Omaisuuden on lisäksi täytynyt olla yhteensä yli kymmenen vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on sen vastikkeettomasti saanut. Jos luovuttajan omistusaika ei täytä kymmenen vuoden vähimmäisvaatimusta jonkun metsäalueen osalta, sukupolvenvaihdosta voi olla syytä tältä osin lykätä luovutusvoittoverotuksen välttämiseksi. Samalla vältytään metsävähennyksen tuloutukselta ja voidaan pyrkiä käyttämään jäljellä olevat metsävähennykset.

Käytetty metsävähennys ei tuloudu myöskään vastikkeettomassa saannossa, ts. silloin kun metsää siirtyy uudelle omistajalle perintönä, testamentilla, lahjana tai avio-oikeuden nojalla. Sen sijaan edeltäjältä tekemättä jäänyt metsävähennys siirtyy luovutuksensaajalle jatkuvuusperiaatetta noudattaen.

Varsinais-Suomen vaalipiiri