Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Näkökohtia metsälahjavähennyksen käyttämisestä

Tuloverotuksen metsälahjavähennys koskee tapauksia, joissa luonnollinen henkilö saa metsää lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla. Metsää lahjaksi saava maksaa käyvän arvon mukaisen lahjaveron, jota hän saa sitten vähentää puuta myymällä metsätalouden puhtaasta pääomatulosta. Olen käsitellyt metsälahjavähennystä tämän lehden toisessa kirjoituksessani "Katsaus verolainsäädännön muutoksiin 2017". Tässä artikkelissa käsittelen ensi sijassa metsälahjavähennyksen tekemisen käytännön rajoituksia.

KHO:n päätöksen mukaan niissä tapauksissa, joissa luovutuksensaaja jatkaa maataloutta vähintään 3,7 hehtaarin peltoalalla, sovelletaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta. Tämän säännöksen tuoma verosäästö on metsälahjavähennykseen verrattuna moninkertainen (90-95 % lahjaverosta) ja sen saa heti eikä vasta puun myyntien yhteydessä. Sukupolvenvaihdoshuojennus koskee lahjan lisäksi myös perintöä. Sukupolvenvaihdoshuojennukseen liittyy myös perintö- ja lahjaverolain 56 §:n mukainen jopa 10 vuoden koroton maksuaika tasaerinä maksettavalle perintö- tai lahjaverolle. Käytännössä maatalouden työt voi ulkoistaa urakoitsijalle tai käyttää työntekijöitä. Metsälahjavähennystä ja sukupolvenvaihdoshuojennusta ei saa päällekkäisinä etuina. Metsätaloutta maatalouden ohella jatkavan kannattaa siis unohtaa metsälahjavähennys.

Miten maksimoin metsälahjavähennyksen?

Metsälahjavähennys alentaa puun myynnistä menevää pääomatulon veroa. Jos metsälahjan saaneella on myös muuta kuin metsälahjavähennyksen perusteena olevaa metsää, hän on sikäli edullisessa asemassa, että myös tästä muusta metsästä saatuun puun myyntituloon saa käyttää metsälahjavähennystä. Metsälahjan saajalla lienee kuitenkin harvoin muuta metsää.

Lahjanluonteisella kaupalla tarkoitetaan alihintaista kauppaa, johon sisältyy lahjaa. Lahjanluonteisessa kaupassa metsälahjavähennystä muodostuu lahjan 30 000 euroa ylittävään osaan kohdistuvan lahjaveron perusteella, aivan samoin kuin puhtaassa lahjassa. Kauppahintaosuuden osalta muodostuu metsävähennystä.

Metsälahjavähennyspohja on tilan metsämaan varojen arvostamislain mukaisen arvon 30 000 euroa ylittävään osaan kohdistuva lahjavero kerrottuna luvulla 2,4. Vähennyspohja on 30 000 euron raja-arvosta riippumatta kuitenkin vähintään metsämaan 100 hehtaaria ylittävään osaan kohdistuva lahjavero kerrottuna luvulla 2,4.

Metsämaan 30 000 euron raja-arvoon perustuva kuntakohtainen vähimmäispinta-ala saadaan jakamalla ko. raja-arvo metsämaan arvostamislain mukaisella hehtaariarvolla, joka on Verohallinnon vahvistama metsämaan keskimääräinen vuotuinen hehtaarituotto kerrottuna luvulla 10. Tämä vähimmäispinta-ala koskee siis tapauksia joissa, verovelvollisen metsä sijaitsee yhden kunnan alueella. Laskentaperuste on laissa jäädytetty vuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa noudatettavien verotusarvojen mukaiseksi.

Vähintään em. raja-arvon (30 000 euroa/100 ha) ylittävä määrä metsämaata on lahjoitettava yhdelle, jos lahjansaaja mielii käyttää metsälahjavähennystä. Raja-arvon täyttyminen ei siis vielä tuo senttiäkään metsälahjavähennystä. Jos em. raja-arvon ylittävä määrä metsämaata riittää kahdelle tai useammalle, voi itse kukin metsälahjan saaja saada metsälahjavähennystä. Metsälahjavähennyksen suuruuden määräytyminen kannustaa kuitenkin metsälahjan keskittämiseen yhdelle. Metsäperintöä metsälahjavähennys ei koske.

Metsälahjavähennyksen käyttöä on voimakkaasti rajoitettu. Vähennys saa olla enintään 50 prosenttia verovuoden metsätalouden puhtaasta pääomatulosta. Metsälahjavähennys siis tehdään metsävähennyksen, menovarauksen ja tulonhankkimisvähennysten (esim. puun korjuu- ja kuljetusmenot, uudistamismenot, taimikonhoitomenot) jälkeen. Metsälahjavähennyksen perusteella ei myöskään muodostu tappiota, jota voisi vähentää saman verovuoden pääomatulosta.

Metsälahjavähennyksen tehokasta käyttämistä edistää puun myyntitulojen keskittäminen tietyille vuosille ja vastaavasti metsätalouden tulonhankkimismenojen keskittäminen toisille vuosille. Esim. puun myyntitulot hankintakaupasta voi yrittää ohjata eri verovuodelle kuin puun korjuu- ja kuljetusmenot. Myös esim. uudistamis- ja taimikonhoitomenoja on syytä välttää puun myyntitulovuosina.

Metsävähennyksen käytön voi siirtää tuonnemmaksi, koska sitä voi käyttää koko omistusaikana. Menetys ei ole korkovaikutusta suurempi. Menovarauksen tekemättä jättämisessäkin menettää vain korkoedun.

Metsälahjavähennyksen tekemiseen on käytettävissä vain 15 lahjoitusvuoden jälkeistä vuotta. Metsälahjavähennyksen käytön kannalta merkityksellisiä ovat päätehakkuu ja sitä noin 10-15 vuotta aiemmin tehtävä harvennushakkuu.

Olen laatinut metsälahjavähennyksen käytön tuottamasta verosäästöstä esimerkkilaskelmia (liitteet 1, 2a, 2b, 3), joissa olen tarkoituksella käyttänyt pikemminkin yläkanttiin olevia lukuja hakkuukypsän puuston metsälökohtaisesta osuudesta (25 %) ja hakattavasta hehtaarikohtaisesta puustosta (300 m3/ha). Metsätalouden puhtaana pääomatulona olen käyttänyt pystykaupasta saatua puun kantorahatuloa, joka on puun myyntitulo vähennettynä korjuu- ja kuljetusmenoilla. Muita metsätalouden menoja ei laskelmissa käytettyjen perusteiden mukaan ole puutulovuosina ollut.

Varsinais-Suomen vaalipiiri