Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Mitä maatalouden tulolähteen poistaminen merkitsisi maataloudelle?

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 6/2018)

Elinkeinotoiminnan ja maatalouden tuloksen laskemisessa on merkittäviä eroja. Maatalouden verotus on kokonaisuutena verovelvollisen näkökulmasta elinkeinotoiminnan verotusta huomattavasti edullisempaa ja myös joustavampaa. Käsittelen seuraavassa niitä kohtia, joissa MVL on verovelvollisen näkökulmasta parempi kuin EVL. Näitä kohtia ovat varastojen huomioiminen, rakennuspoistojen suuruus, investointivaraus (siis tasausvaraus) ja kiinteän omaisuuden luovutusvoiton verotus.

Erona on myös se, että EVL:n mukaista toimintaa harjoittava on kirjanpitovelvollinen, kun taas maataloutta harjoittavalta verovelvolliselta edellytetään vain muistiinpanokirjan pitämistä ja tositteiden säilyttämistä. Jos EVL- ja MVL-tulolähteet yhdistettäisiin, kaikki maataloutta harjoittavat joutuisivat kirjanpitovelvollisuuden ja melkoisella todennäköisyydellä suoriteperusteen soveltamispiiriin.

Esim. Yhdysvalloissa suunta on toinen: kassaperusteen käyttöä pk-yrityksissä laajennettiin presidentti Trumpin hallinnon verouudistuksessa. Aiemmin kassaperusteen käyttö verotuksessa oli sallittua yrityksille, joiden bruttotuotot vuoden aikana olivat enintään 5 miljoonaa dollaria. Nyt raja on 25 miljoonaa dollaria.

Nykyisin maatalouden tulo jaksotetaan aina joustavuutta merkitsevän kassaperusteen mukaisesti. Tämä koskee myös osakeyhtiön verotusta. Jo nyt myös maataloutta koskee kirjanpitovelvollisuus osakeyhtiössä.

Varastojen huomioiminen

Nykyisessä maatalousverotuksessa tulo muodostuu maksun tapahtuessa (esim. viljan myynti). Tuotantopanosten (esim. lannoitteet) hankintamenot saadaan vähentää, kun ne on maksettu. Poikkeuksena ovat investointihyödykkeet, kuten koneet ja rakennukset.

Jos maataloudessa siirryttäisiin EVL:n mukaiseen järjestelmään, tulo muodostuisi suoritetta luovutettaessa (esim. silloin kun viljakuorma luovutetaan myllyyn). Menojen vähentämisessä sovellettaisiin ns. meno tulon kohdalle -periaatetta. Esim. viljan tuottamisesta aiheutuvat muuttuvat menot, kuten lannoite- ja siemen- sekä palkkamenot, saisi vähentää vasta, kun vilja luovutetaan. Menojen kohdistaminen aiheuttaisi paljon työtä. Investointihyödykkeet vähennettäisiin poistoina, kuten nykyisinkin.

Maksuperusteen käytöstä johtuen maatalousverotus ei edellytä varastokirjanpitoa. Tässä suhteessa maanviljelijä säästyy paljolta työltä verrattuna elinkeinonharjoittajaan. EVL:n järjestelmässä sen sijaan on oltava selvillä varastossa olevien tuotteiden ja tuotantopanosten määristä sekä niiden hinnoista. Varaston arvonnousu luetaan elinkeinotoiminnan tuotoksi ja arvonalentuminen kuluksi.

Rakennuspoistot

EVL:n ja MVL:n rakennuspoistot eroavat toisistaan. MVL:n mukainen talousrakennuksen enimmäispoisto on 10 % menojäännöksestä, asuin-, toimisto- tai muun niihin verrattavan rakennuksen poisto vastaavasti 6 %. EVL:n mukainen myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous, voima-asema- tai muun niihin verrattavan rakennuksen enimmäispoisto on 7 % menojäännöksestä, asuin-, toimisto- tai muun niihin verrattavan rakennuksen vastaavasti 4 %.

Investointivaraus

EVL:n mukaan verotettavalla ei ole oikeutta investointivaraukseen. Sen sijaan MVL:n tasausvarausta voidaan käyttää paitsi pelkkään tulontasaukseen, myös investointivarauksen tavoin.

Kiinteän omaisuuden luovutusvoiton verotus

EVL:n mukaan verotettava luovutusvoitto on kirjanpidon mukaisen luovutushinnan ja todellisen hankintamenon erotus. Elinkeino-omaisuuden luovutustappiot ovat elinkeinotulosta vähennyskelpoisia.

Maatilan tai sen osan luovutusvoitto lasketaan TVL:n luovutusvoiton verotusta koskevien säännösten mukaan. Luovutushinnasta vähennetään näin ollen TVL:n mukainen hankintameno-olettama (omistusajasta riippuen 40 % tai 20 % luovutushinnasta) tai vaihtoehtoisesti tätä suurempi todellinen hankintameno tai perintö- tai lahjaverotusarvo, kumpikin voiton hankkimisesta johtuvine menoineen. EVL-luovutuksissa ei ole mahdollisuutta käyttää hankintameno-olettamaa, joka usein on todellista hankintamenoa suurempi ja siten verovelvolliselle edullisempi vaihtoehto.

Maatilan tai sen osan luovutustappio on TVL:n säännösten mukaan vähennyskelpoinen vain luovutusvuoden ja viiden sitä seuraavan verovuoden luovutusvoitoista. Tässä suhteessa EVL-järjestelmä on edullisempi, koska luovutustappiot voi vähentää EVL-tulosta verovuoden ja kymmenen seuraavan verovuoden ajan.

Loppupäätelmiä

Maatalouden tuen hakijoita ja siis alan yrittäjiä on vielä lähes 50 000. Tällaisen yrittäjäjoukon pakottaminen kahdenkertaisen kirjanpidon vaivojen ja kustannusten piiriin olisi raskasta niin viljelijöille kuin hallinnolle. Ilon aihe se ei olisi edes Verohallinnolle. Vain kirjanpitotoimistoja edustava Taloushallintoliitto ja sen jäsenkunta iloitsisi.

Kirjanpitovelvollisuus merkitsisi nykyisin maatalousverotuksensa itse hoitaville viljelijöille ja myös jo nyt tilitoimiston palvelua käyttäville kustannusten nousua, kun osaaminen ei yleensä riittäisi kahdenkertaisen kirjanpidon eikä siis enää oman verotuksen hoitamiseen. Tämä työ olisi uskottava tilitoimistolle. Viljelijän omaa työtä lisäisi varastokirjanpidon hoitaminen ja kustannusten kohdistamista koskevien laskelmien laatiminen.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri