Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Maitokiintiöjärjestelmän päättyminen vie myös kiintiön nettovarallisuusvaikutuksen

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 2/2014)

Maitokiintiöjärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1985. Alkuperäiset maitokiintiöt määräytyivät viranomaispäätöksellä. Päätökset tehtiin tuolloisissa maatalouspiireissä (nykyisin ELY-keskuksen maaseutuosasto). Maitokiintiöistä päätettiin tehdä vuonna 1993 myös kauppatavaraa MTK:n suosiollisella myötävaikutuksella.

Toimin noihin aikoihin MTK:n vero- ja rahoitusryhmän johtajana ja osaltani arkkitehtinä, kun maitokiintiöön liittyviä tuloverokysymyksiä ratkaistiin keskusverolautakunnassa (KVL), josta on suora valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Olin myös KVL:n jäsen.

KVL katsoi päätöksessään 1994/32, että maidontuottajan maidon tuotantokiintiöstä maksama hinta oli maatilatalouden tuloverolaissa (MVL) tarkoitettua maatalouden verovuoden vähennyskelpoista menoa, jota ei voinut jakaa vähennettäväksi usean vuoden menona. Ratkaisu merkitsi tietenkin "peilikuvana" automaattisesti sitä, että myyjän maitokiintiöstä saama hinta oli MVL:ssä tarkoitettua maatalouden verovuoden veronalaista tuloa. KVL:n päätös vaikuttaa yksinkertaiselta ja itsestään selvältä. Kuitenkin esim. Ruotsissa maitokiintiön ostohinnnan on saanut vähentää vain 30 %:n menojäännöspoistoin.

KHO katsoi päätöksessään 1996/856, että maanviljelijälle 17.2.1992 tehdyn maatilan sukupolvenvaihdoskaupan yhteydessä siirtynyt meijerimaidon tuotantokiintiö tuli lukea hänen veronalaisiin varoihinsa sen vaikuttamatta asiaan, että ko. kiintiö oli määräytynyt viranomaispäätöksellä. Päätöksessä oli sinänsä kysymys tuolloin vielä voimassa olleesta varallisuusverotuksesta, mutta se heijastui suoraan myös maatalouden tuloverotuksen nettovarallisuusmääritelmään.

Kahden edellä selostetun päätöksen yhteisvaikutus oli varsin suotuisa. Alkuperäinen viranomaispäätöksellä saatu maidon tuotantokiintiö saatiin lukea maatalouden tuloverotuksen pääoma-/ansiotulojakoa tehtäessä maatalouden nettovarallisuuteen, vaikka sillä ei ollut hankintamenoa. Maidon ostettu tuotantokiintiö saatiin lukea kauppahintaperusteisesti maatalouden nettovarallisuuteen, vaikka kiintiön ostohinta oli vähennetty maatalouden tuloverotuksessa kertamenona. Edellä sanottu suotuisuus tietenkin vain sillä edellytyksellä, että pääomatulo oli verovelvolliselle edullista suhteessa ansiotuloon, eikä siis ns. pakkopääomatulona. Pakkopääomatulovaikutusta lievennettiin jo verovuodesta 2001 lähtien (valintaoikeus 20 % / 10 %), mutta kokonaan se poistui vasta verovuodesta 2010 lähtien, kun otettiin käyttöön pääomatulon nollavaihtoehto ja maatalouden tulon alkoi saada oman valintansa perusteella kokonaan ansiotulona verotettavaksi.

Verovuosien 2013, 2014 ja 2015 verotuksissa maidon tuotantokiintiö vielä luetaan maatalouden nettovarallisuuteen ja sen perusteella voi näin ollen muodostua maatalouden pääomatuloa. Järjestelmän päättymistä kohden hyvin alhaisiksi käyneet kiintiöiden toteutuneet keskikauppahinnat (v. 2013) käyvät ilmi oheisesta Verohallinnon taulukosta ELY-keskuksittain. Ruotsissa pääomatulon määräytymisperuste on poistamaton hankintameno.

Tuottajien välisen kiintiökaupan verottomat hinnat 2013 (euroa/litra)

Varsinais-Suomen vaalipiiri