Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Maatalousuudistus kaipaa avointa keskustelua

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 2/2014)

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma on 13.3.2014 menossa valtioneuvoston yleisistunnon käsittelyyn. Tuolloin on tarkoitus päättää Suomen esityksestä EU:n komissiolle. Ohjelma sisältää monia viljelijän tulonmuodostukseen suoraan vaikuttavia tärkeitä asioita, kuten luonnonhaittakorvaukset, ympäristökorvaukset, eläinten hyvinvointikorvaukset ja luonnonmukaisen tuotannon korvaus. Suunnittelukokonaisuuteen kuuluu myös investointi- ja aloitustuki, muu tila- ja yritystoiminnan kehittämistuki, maaseudun palvelujen ja kylien kehittämisen tuki ja Leader. Unohtaa ei sovi myöskään neuvonnan, koulutuksen ja tiedonvälityksen tukea.

Ohjelmaa kirjoitettaessa ei sanoja ole säästelty. Maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta löytyy ohjelman 12.12.2013 päivätty 315-sivuinen luonnosversio. Vain eurot puuttuvat. Siksi julkisen keskustelun käyminen ohjelman vaikutuksista ei juurikaan ole mahdollista.

Ennen 13.3.2014 avointa keskustelua ei siis voida käydä, koska valmistelu on kesken, eikä tietoja eri euroehdotusversioista haluta julkistaa. 13.3.2014 lähtien taas on turha keskustella, kun asiat on ratkaistu.

Valmisteluryhmät asetettiin jo Sirkka-Liisa Anttilan maa- ja metsätalousministerikaudella vuosia sitten. Kun lukee 315-sivuista jättiluonnosta, tulee mieleen, eikö eläkkeelle siirtymisten ja muiden vakanssien vapautumisten yhteydessä voisi muutaman jättää täyttämättä. Kyllä asiat vähemmässäkin ajassa ja vähemmälläkin tekstillä hoituisivat. Tekstin pitäisi olla myös ymmärrettävää.

MTK:n viljavaliokunnan puheenjohtaja Erik Brinkas teki raikkaan poikkeuksen (Maaseudun Tulevaisuus 7.2.2014) ja osoitti siviilirohkeutta, kun uskaltautui julkiseen keskusteluun maatalousuudistuksen kiperistä kysymyksistä. Brinkas toteaa, että "hehtaarikohtaisten tukien pitää olla samat tuotantosuunnasta riippumatta". Selvää onkin, että kotieläintilan statuksella olevan tilan ja kasviviljelytilan hehtaaritukieroa on mahdotonta asiapohjalta perustella. Tukiero on myös omiaan johtamaan keinotekoisiin kotieläinjärjestelyihin. Miksi kotieläintilan vehnä- tai ohrahehtaarille maksetaan AB-alueella tällä hetkellä yli 130 euroa hehtaarilta enemmän kuin kasvinviljelytilan aivan samanlaiselle hehtaarille? Jatkossakin ero luonnonhaittakorvauksessa pysyisi nykynäkymien mukaan ennallaan eli olisi 80 euroa hehtaaria kohden.

Pidän selvänä, ettei Brinkas tarkoita veljessodan lietsomista. Hehtaarituen ero vääristää kuitenkin pellon kauppa- ja vuokramarkkinoita pahasti. Brinkas puhuu sydämen kyllyydestä. Korkeampi hehtaarituki ei tietenkään sinänsä merkitse parempaa kannattavuutta ja vuokranmaksukykyä. Mutta kotieläintalouden harjoittaja voi sortua luovuttamaan hehtaaritukieron vuokranantajalle ikään kuin se olisi tuon tulon järkevää käyttöä. Kotieläintalouden harjoittajalle tulisikin hehtaarituen korotuksen asemesta maksaa vastaava tuki eläinten hyvinvointikorvauksena. Tämä olisi oikeudenmukainen ratkaisu ja itse asiassa myös kotieläintalouden harjoittajan edun mukaista, koska nimenomaan hehtaaritukena maksettava, helposti käsitettävä tulo näyttää kummallisella tavalla kapitalisoituvan pellon hintaan ja vuokraan.

Toinen Brinkaksen murhe on hiipuva ympäristökorvausjärjestelmä. Ympäristökorvauksen taso laskee pahimmillaan noin 70 euroa hehtaarilta. Tästä vähintään parisen kymmentä euroa hehtaarilta johtuu siitä, että perustaso alenee nykyisestä 93 eurosta. Tarjolla olevat lisätoimenpiteet ovat vaikeita, elleivät suorastaan mahdottomia toteuttaa. Ne ovat kustannustasoltaan nykyisiä kalliimpia. Tulonlisän osuus voi jäädä olemattomaksi. Vihreiden sorkanjälki näkyy ehdoissa vahvasti.

Keskeiseksi ympäristökorvaukseen oikeuttavaksi toimenpiteeksi jää peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys. EU:n suoran tuen viherryttämiseen kuuluvat toimenpiteet eivät oikeuta ympäristökorvaukseen. Selvää on jo nyt, että nykyistä harvemmat tekevät ympäristökorvaussitoumuksen. Nämä viljelijät ajattelevat, että tyhjän saa pyytämättäkin.

Kolmas Brinkaksen huoli on, että tilatuen korvaavaa perustukea maksetaan hehtaariperusteisesti vähemmän kuin tilatukea. Märehtijöiden tuki tempaistiin muutenkin hupenevan EU:n suoran tulotuen sisältä viljelijöiden sisäisenä tulonsiirtona. Tämä tietenkin johtui siitä, ettei maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen kyennyt neuvottelemaan kansallisen tuen jatkoa märehtijäsektorille. Ministeri Koskinen itse sen sijaan näkee suorituksensa "valoisammin" (haastattelu KM 1/2014, sivu 8) : "Yleensäkin mitä enemmän tuista saadaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan alle, sen helpompi niistä on neuvotella."

EU:n kokonaan maksamista suorista tuista jää perustukeen vain 48 % sen jälkeen kun viherryttämiseen on kohdistettu 30 % ja tuotantosidonnaisiin tukiin 20 %. Loppu noin 2 % suunnataan nuorille viljelijöille. Tuotantosidonnaisten tukien määrä nousisi noin 105 milj. euroon, josta kotieläinsektorille menisi 87 % ja kasvintuotantoon 13 %. Lypsylehmät saisivat tuotantosidonnaisesta tuesta vähän yli 30 %, naudat runsaat 50 %, lampaat ja vuohet noin 3 %. Öljy- ja valkuaiskasvien sekä rukiin osuudeksi on kaavailtu yhteensä noin 9 %, jolloin tärkkelysperunalle jäisi 3 % ja vihanneksille 1 %. Kotieläinsektorin osuudesta runsaat 60 % kohdistuisi AB-alueelle.

Varsinais-Suomen vaalipiiri