Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Koskeeko byrokratian purku myös maataloutta?

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 1/2016)

Pääministeri Juha Sipilän hallitus on ohjelmassaan sitoutunut byrokratian purkamiseen. Joitakin byrokratian purkutoimia on jo toteutunut. Näistä merkittävin on kauppojen sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloaikojen vapauttaminen tyhjänpäiväisestä lupabyrokratiasta. Kysymys kuuluu, pääseekö myös byrokratian ykköspesäke maatalous osalliseksi purkutoimista?

Tässä artikkelissa ei moitita Maaseutuvirastoa, koska se toimii tietysti niissä rajoissa, jotka säädöksissä on määritelty. Maaseutuvirastoa voi osin arvostella sähköisen tukihaun ongelmista ja tukien maksatusten viipymisestä, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. Vastuu maatalousbyrokratian karsimisesta kuuluu poliitikoille. Temppelin harjalla on maataloudesta vastaava ministeri, jolla on suorat, jatkuvat yhteydet EU:n komissioon. Tätä ministeripostia ovat viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana pitäneet vuorollaan hallussa sekä Keskusta että Kokoomus, joten kummallakaan ei ole byrokratian purkamisen epäonnistumisessa varaa nokitella toisiaan.

Valtaosa maatalouden tukibyrokratian yksinkertaistamistarpeesta kohdistuu EU-tasoisiin säädöksiin. Ongelmien viemisestä EU-käsittelyyn on huolehdittava. On aiheellista kysyä, haluavatko säädösten valmistelusta ja samalla omasta työllisyydestään huolehtivat Suomen ja EU:n komission sata- ja tuhatpäiset virkaportaat aidosti yksinkertaistaa tukisäädöksiä ja -byrokratiaa. Poliitikkojen tehtävä onkin toimia byrokratiatalkoiden eturivissä. Näitä asioita ymmärtää parhaiten poliitikko, jolla on omakohtaista kosketusta yrittäjämäiseen maatalouteen. Viljelijää ei kiinnosta, onko ongelma EU-tason vai kansallisen tason sääntelyssä.

Ongelmat pysyvästi samoja

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila asetti 18.6.2007 (eli heti ministerikautensa alussa) maatalouden tuki- ja valvontajärjestelmien yksinkertaistamisen selvitysmieheksi Pohjanmaan silloisen TE-keskuksen johtajan Kaj Suomelan, joka jätti raporttinsa pika pikaa jo 27.12.2007. Suomelan raportti jäi pinnalliseksi ja siinä lähinnä nostettiin esille ongelmakohtia. Raportin mukaan myös EU-tasolla oli havahduttu byrokraattisuuden jatkuvaan lisääntymiseen ja kerrottiin tuolloisen EU:n komission tavoitteena olevan vähentää säädösten ja byrokratian määrää neljänneksellä vuoteen 2012 mennessä. Jokainen voi itse arvioida, onko byrokratia alalla lisääntynyt vai vähentynyt.

Kirjoitin Suomelan raportista KM-lehden numeroon 1/2008. Käsittelin mm. raportin lukua, joka oli omistettu viljelijöiden kokemuksille järjestelmästä.

Keskeiset ongelmat ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen. Eräs viljelijä toivoi raportin mukaan, että samana pysyvän peruslohkon pinta-ala voitaisiin toistuvien digitointien asemesta jossain vaiheessa "lyödä lukkoon" ja samalla luopua kahden desimaalin "pyörittelemisestä" pinta-aloissa. Toinen toivoi, ettei valvontoja tehtäisi sadonkorjuuaikaan ja että pinta-alavalvonnan "paperisotaa" yksinkertaistettaisiin. Kolmas nosti esille rahoitusongelmat, jotka aiheutuvat koko tilan pitämisestä maksatuskiellossa, vaikka tarkastuksessa todettu puute/rike on marginaalinen. Neljäs otti esille eläinten korvamerkkeihin liittyvät turvallisuusongelmat.

Normaalilla ja terveellä järjellä on mahdotonta käsittää esimerkiksi sitä, että kun viljelijä noudattaa tukihakemuksessaan samana keväänä saamiaan pinta-alojen digitointitietoja, ne eivät kelpaakaan seuraavana kesänä tapahtuvassa pinta-alatarkastuksessa, vaikka peruslohkoon ei ole tullut minkäänlaista muutosta. Oikeusturva on vähissä, kun viljelijä joutuu tällaisessa tilanteessa sanktioiden kohteeksi.

Poliitikon byrokratian purkupuheisiin sisältyy helposti runsas ripaus populismia. Suuri osa byrokraattisilta vaikuttavista säännöksistä on näet hyvinkin hyödyllisiä, koska ne on säädetty turvaamaan jonkun henkilön tai muun tahon tärkeää oikeutta tai etua. Oma lukunsa on byrokratia byrokratian vuoksi, jota maatalousbyrokratiasta on vaivatonta löytää. Maataloussäädöksistä puuttuvat ns. joustovarasäännökset, jotka ovat pitkään olleet käytössä kehittyneessä lainsäädännössä. Nämä antaisivat kulloisellekin päätöksentekijälle, myös tuomioistuimelle, mahdollisuuden kohtuullistaa ratkaisun sisältöä tapauskohtaisesti.

Maataloutta koskevat moniportaiset tukisäädökset ovat käsittämättömän monimutkaiset. Nehän on kuitenkin kirjoitettu tavallisille kunnon ihmisille, jotka tuottavat työkseen elintarvikkeita. Kenen tahansa maatalouden tukisäädöksistä kiinnostuneen kannattaa tutustua Mavin hakuoppaaseen, joka on saatavilla sekä internet-versiona että paperisena. Se on sekavuudessaan yliveto. Voisin tehdä tässä julkisen tarjouksen, että olen valmis kirjoittamaan tuon oppaan selkosuomeksi, tietenkin kohtuullista korvausta vastaan.

Maatalouslainsäädännössä on muodollisuudessaan paljon roomalaisen oikeuden piirteitä. Jouduin aikanaan opiskelemaan pakollisena oppiaineena myös hieman roomalaista oikeutta Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Esim. sitovan sopimuksen syntyminen edellytti vastaamista tietyllä sanalla. Jos taas asianajaja aloitti oikeudenkäynnin väärällä sanalla, hän menetti pelin. Tälle sukua on esimerkiksi se, että viljelijän pitää osata sujuvasti erottaa esimerkiksi monivuotiset nurmet, monivuotiset ympäristönurmet, luonnonhoitopeltonurmet, viherlannoitusnurmet ja monimuotoisuuspellot. Jos ei ole osannut, ei voi enää hakuajan päätyttyä virhettään korjata.

Case nautapalkkiot

Loppusyksystä kävi ilmi, että myöhästynyt eläinrekisteri-ilmoitus aiheutti yksittäisen eläimen lypsylehmä-, nauta-, lammas- tai uuhipalkkion sataprosenttisen menetyksen. Etelä-Suomessa eli AB-tukialueella menetys on kohtalokas, koska etelässä ei tämän EU-tukena maksettavan eläinpalkkion lisäksi makseta kansallista tukea, kuten pohjoisen tuen alueella maksetaan.

Myöhässä tehty eläinrekisteri-ilmoitus aiheutti vuonna 2015 koko kyseistä eläintä koskevan eläinpalkkion menetyksen, kun se vielä vuonna 2014 alensi ko. eläintä koskevaa palkkiota myöhästymispäivien suhteessa. Alkuperäisen, jo viime vuotta koskeneen säännöksen mukaan olisi menetetty koko eläinryhmää koskeva palkkio, siis palkkio myös ajoissa eläinrekisteriin ilmoitettujen eläinten osalta, jos myöhästyminen olisi koskenut yli 20 prosenttia palkkiokelpoisista eläimistä. Käytännön soveltamisessa joustettiin viime vuoden osalta kuitenkin niin, että menetys koskee ainoastaan niitä eläimiä, joiden eläinrekisteri-ilmoitus on myöhästynyt.

Lopputulos on jouston jälkeenkin kohtuuton varsinkin kun meillä kyseistä EU:n asetuksen artiklaa mitä ilmeisimmin päätettiin soveltaa EU:n edellyttämää aiemmin, kun sitä sovellettiin jo vuoden 2015 alusta. Viljelijöiden joutuminen suuriin taloudellisiin vaikeuksiin tällaisen määräaikabyrokratian vuoksi edellyttäisi asian ottamista uuteen tarkasteluun EU-tasolla. Tukien maksamisen perustehan on eläinten määrä ja se edellytys näissä tapauksissa ei ole ollut kompastuskivenä.

Varsinais-Suomen vaalipiiri