Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

KHO: Kotieläimille huojennus perintö- ja lahjaverotuksessa lain mukaan

Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi 19.12.2014 päätöksen, jonka mukaan myös kotieläimille kuuluu huojennus maatalouden jatkajan perintö- ja lahjaverotuksessa. Kotieläimet arvostetaan sukupolvenvaihdosta koskevaa huojennusta laskettaessa 40 prosenttiin niiden käyvästä arvosta. Kysymys oli 1.1.2007 voimaan tulleen lain muutoksen tulkinnasta.

Esillä olevassa tapauksessa A oli pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua siitä, sovelletaanko perintö- ja lahjaverolain (jäljempänä PerVL) sukupolvenvaihdoshuojennusta tilanteeseen, jossa A myisi yhdessä puolisonsa B:n kanssa heidän pojalleen C:lle 220 000 euron kauppahinnalla kolme tilaa ja määräalaa, maatalouskoneet ja -kaluston sekä nautaeläimet. Maitokiintiö luovutettaisiin lahjakirjalla. Verohallinto ei myöntänyt huojennusta kotieläinten käyvästä arvosta (37 830 euroa) eikä maitokiintiön käyvästä arvosta (31 670 euroa), minkä johdosta verovelvollinen valitti hallinto-oikeuteen.

Rovaniemen hallinto-oikeus teki asiassa 21.1.2013 päätöksensä, jossa se myötäilee Verohallinnon kantaa. Hallinto-oikeus toteaa, että PerVL:n sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan näyttäisi mahdolliselta, että huojennus voitaisiin tehdä myös kotieläinten ja maitokiintiön osalta. Hallinto-oikeus antaa kuitenkin lakia enemmän painoarvoa hallituksen esityksen (hallituksen esitys 144 vuoden 2005 valtiopäiville) yleisperusteluille, joissa todetaan, ettei huojennuksen laskemisen perusrakenteeseen eikä huojennuksen yleiseen tasoon ehdoteta muutoksia. Myöskään ei perustelujen mukaan ole ollut tarkoitus muuttaa vallitsevaa oikeustilaa sen suhteen, mitä varallisuutta huojennuksen piiriin kuuluu. Nykyistä sääntelyä edeltäneen PerVL:n mukaan kotieläimet ja maitokiintiö eivät sisältyneet huojennuksen piiriin kuuluviin varoihin. Lopputulemanaan hallinto-oikeus kirjasi, että voimassa olevaa PerVL:ia on sen sanamuodosta huolimatta tulkittava siten, ettei kotieläimiä ja maitokiintiötä ole pidettävä lainkohdassa tarkoitettuina huojennuksen piiriin kuuluvina varoina.

KHO noudatti lakia

KHO:lle osoittamassaan valituksessa A vaati, että kotieläimet, maitokiintiö ja maatalouden varastot arvostetaan 40 prosenttiin niiden käyvästä arvosta PerVL 55.3 §:n täysin yksiselitteisen säännöksen mukaan.

Huojennus koskee PerVL 55.2 §:n mukaan kiistattomasti maatilan maatalousmaata ja sitä vastaavaa tilatukioikeutta, rakennuksia, rakennelmia, koneita, kalustoa ja laitteita. Esillä olevassa tapauksessa kyseessä oleva PerVL 55.3 § koskee sellaisia varoja, joita ei tuloverotuksessa lueta maatalouden nettovarallisuuteen. Ko. lainkohdassa on kohdissa 1, 2 ja 3 erikseen käsitelty maatilaan kuuluva metsä, maatilan asuinrakennus ja metsätalouden tuotantorakennuksen rakennuspaikka sekä metsätalouden tuotantorakennukset, koneet ja laitteet. Kohdassa 4 käsitellään muut varat, jotka arvostetaan säännöksen mukaan 40 prosenttiin käyvästä arvosta. Näihin muihin maatalouden varoihin kuuluvat A:n mukaan kotieläimet, maitokiintiö ja maatalouden varastot.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö lainasi vastineessaan hallituksen esityksen perusteluja, joiden se katsoo tukevan huojennuksen myöntämättä jättämistä. Sitten se kuitenkin rehellisesti toteaa, että PerVL 55.3 §:n 4 kohta näyttäisi sanamuotonsa puolesta viittaavan siihen, että kotieläimet pitäisi arvostaa 40 prosenttiin niiden käyvästä arvosta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö kuitenkin katsoo, että hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena ei ole ollut muuttaa oikeustilaa arvioitaessa sitä, mikä varallisuus kuuluu huojennuksen piiriin. Täten kotieläimet eivät yksikön mielestä kuulu huojennuksen piiriin. Yksikkö nostaa tämän kantansa puolesta puhuvaksi argumentiksi myös sen, että perintö- ja lahjaverotukseen liittyvät sukupolvenvaihdoshuojennukset lasketaan Verohallinnon valtakunnallisella atk-ohjelmalla, joka ei laske huojennettua arvoa näille erille. Aika itsepintainen ohjelma! Varastojen osalta valitus on yksikön mukaan jätettävä tutkimatta siksi, etteivät ne ole kauppa- eikä lahjakirjassa luovutuksen kohteena.

A pitää vastaselityksessään kiinni vaatimuksistaan ja sanoo Suomessa totutun siihen, että lainsäädännön sisältö käy ilmi itse laista ja ettei lainsäädännön sisältö voi olla jotain aivan muuta kuin mitä lakiin on kirjoitettu. Verovelvollisen ei kohtuudella voida ajatella arvaavan, että lain todellinen sisältö yllättäen löytyisikin hallituksen esityksen perusteluista lain yksiselitteisen sanamuodon vastaisesti.

A toteaa, että PerVL 55.3 §:n 4 kohta koskee sekä kotieläimiä että maidon tuotantokiintiötä. Verohallinto on A:n mukaan verotuskäytännössään virheellisesti sisällyttänyt maidon tuotantokiintiön maatalouden nettovarallisuuteen, johon se ei mitä ilmeisimmin olisi kuulunut, koska Verohallinto on hyväksynyt maidon tuotantokiintiön hankintamenon vähentämisen kertavähenteisenä menona maatalouden tuloverotuksessa. A katsoo, ettei Verohallinnon virheellinen käytäntö voi johtaa sellaiseen lopputulokseen, ettei PerVL 55 §:n 3 momentin 4 kohta koskisi maidon tuotantokiintiötä.

KHO siteeraa ratkaisussaan ensin laajasti perintö- ja lahjaverolain säännöksiä ja hallituksen esityksen perusteluja. Asiaratkaisunsa aluksi KHO toteaa, että maitokiintiötä ei perintö- ja lahjaverolaissa ole nimenomaisesti mainittu huojennettuun määrään arvostettavana omaisuuseränä. PerVL 55.3 §:n 4 kohta, josta tässä asiassa on kysymys, koskee varoja, joita ei lueta nettovarallisuuteen. Koska maitokiintiö on luettava maatalouden nettovarallisuuteen, sitä ei voida lukea PerVL 55.3 §:n 4 kohdassa tarkoitettuihin muihin varoihin, jotka arvostetaan 40 prosenttiin käyvästä arvosta. KHO ei näin ollen muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä, vaan katsoi, että maitokiintiö oli arvostettava käypään arvoonsa.

Kotieläinten osalta KHO toteaa, että lain esitöiden mukaan (tarkoittaa hallituksen esityksen perusteluja) niihin ei ole ollut tarkoitus soveltaa PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta. KHO kuitenkin katsoo, ettei PerVL 55.3 §:n 4 kohtaa ole sen sanamuodon vastaisesti tulkittava siten, ettei kotieläimiä luettaisi ko. lainkohdassa tarkoitettuihin muihin varoihin ja arvostettaisi 40 prosenttiin käyvästä arvosta. Tämän vuoksi KHO lausui uutena ennakkoratkaisuna, että kotieläimet luetaan em. lainkohdan muihin varoihin ja arvostetaan 40 prosenttiin niiden käyvästä arvosta.

Tapauksen arviointia

Tapaus osoittaa, kuinka kuiva ja silti omalla tavallaan mielenkiintoinen oikeustapaus voi olla silloin, kun hallinto pyrkii syrjäyttämään lain yksiselitteisen säännöksen. Oli miellyttävä tehtävä avustaa verovelvollista asian KHO-vaiheessa. Tapaus ylitti jopa STT:n uutiskynnyksen, mikä on harvinaista herkkua.

Johtava lainkäytön periaate on ollut, että laintulkinta-apua voidaan hakea hallituksen esityksen perusteluista verovelvollisen eduksi, muttei verovelvollisen vahingoksi. Tässä tapauksessa lain säännös oli kotieläinten osalta yksiselitteinen verovelvollisen eduksi, mutta Verohallinto teki kelvottoman yrityksen kääntää asia lain perustelujen kautta verovelvollisen vahingoksi. KHO onneksi noudatti vanhoja kunnianarvoisia oikeusperiaatteita.

KHO:n päätökseen perustuen maatalouden jatkaja, joka ei ole saanut sukupolvenvaihdoksen perintö- tai lahjaverotuksessa kotieläinten osalta huojennusta, voi hakea veronoikaisua perusteena KHO:n päätös 19.12.2014 taltionumero 4014. Verovelvollisen on tehtävä oikaisuvaatimus viiden vuoden kuluessa perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisvuotta seuraavan vuoden alusta. Oikaisumahdollisuus siis koskee perintö- ja lahjaveropäätöksiä, jotka on tehty vuonna 2010 tai myöhemmin. KHO:n päätös siis merkitsee aktiiviselle oikaisua vaativalle jatkajalle selvää rahaa palautettavana perintö- tai lahjaverona.

Maitokiintiöt poistuvat valitettavasti 1.4.2015 alkaen, joten niiden perintö- ja lahjaverotuskin on kohta historiaa.

Varsinais-Suomen vaalipiiri