Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Käykö euro Suomelle kalliiksi?

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 1/2012)

Suomalaiset pitävät eurosta. Lähes kaksi kolmannesta suomalaisista haluaa mielipidetiedustelujen mukaan Suomen pysyvän eurossa. Tämä on ymmärrettävää, sillä euroalueella matkustettaessa yhteisvaluutasta on hyötyä. Yhteisvaluutta vähentää myös vientiyritysten valuutansuojaustarvetta. Nämä hyödyt ovat kuitenkin mikrotason hyötyjä. Ne eivät ole kansantalouden kannalta olennaisia asioita.

Euro on poliittinen linjaus. Siitä, ettei euro ole taloudellisesti merkittävä asia, meille kertovat esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan menestyksestä saadut kokemukset. Ruotsi ja Tanska ymmärsivät pitää oman rahapolitiikkansa. Tukholman yliopiston kansainvälisen talouden professori Lars Calmfors, joka aikanaan puolsi Ruotsin liittymistä yhteisvaluuttaan, on todennut, että euromaat ovat saattaneet itsensä asemaan, josta ei ole hyviä ulospääsyteitä (Dagens Nyheter 13.9.2011).

Suomi on eurovaltiona tiellä, jolla eurovaltioiden sopimien erilaisten tukipakettien ja vakausmekanismien loppua ei näy. Tukipaketit ovat muodostumassa hyvin massiivisiksi. Niistä ei synny talouskasvua, kuten jotkut luulevat, vaan kaikki valuu vuotavan systeemin korjaamiseen. Nyt onkin perusteellisen järkiharkinnan paikka. Ainakin pitäisi tietää, millä perusteella Suomi etenee tällä tiellä ja kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään. Meillä on poliittisia toimijoita, joille eurossa pysyminen ja siis euron pystyssä pitäminen hinnalla millä hyvänsä tuntuu olevan itsetarkoitus.

Valtiovarainministeriön 13.12.2011 päivätyn selvityksen mukaan Suomen valtion suurimmat riskit liittyvät Kreikan kahdenväliseen lainaan (sitoumus 1,48 miljardia euroa, josta nostettu 1,004 miljardia euroa) ja sitoumuksiin ERVV:n (Euroopan rahoitus- ja vakausväline) varainhankinnan takauksiin, jotka arvioitujen korkojen kanssa voivat eduskunnan päätöksillä nousta yhteensä 18,2 miljardiin euroon. Suomen Pankin mahdolliset riskit on katettu taseessa olevilla varauksilla. Suomen yksityisen rahoitussektorin vastuut kriisimaissa ovat hyvin hallittavalla tasolla.

Suomen hyväksymät, euroalueen pystyssä pitämiseen liittyvät takaus- ja lainavelvoitteet ovat siis jo nyt 20 miljardin euron luokkaa. Luku on noin puolet Suomen valtion vuotuisista verotuloista, noin 40 prosenttia Suomen valtion budjetin loppusummasta ja yli 10 prosenttia Suomen vuotuisesta bruttokansantuotteesta.

Elämme rahoitusmarkkinoiden diktatuurissa. Markkinat toki toimivat oman logiikkansa mukaan, mutta Suomen eduskunnan tehtävä on valvoa Suomen etua. Tähänastiset toimenpiteet eivät ole vakuuttaneet markkinoita eivätkä ilmeisesti vakuuta jatkossakaan. Meidän on oltava avoimia ja rehellisiä itsellemme. Tämä merkitsee sitä, että meidän on tiedettävä ja osattava päättää, kuinka pitkälle meneviin taloudellisiin uhrauksiin olemme valmiita yhteisvaluutan pystyssä pitämiseksi.

Merkittävät talousasiantuntijat katsovat, että luottamus palautuu markkinoille vain keskittämällä euroalueen finanssipoliittinen päätäntävalta (eli verotus, menotalous ja lainanotto) Brysseliin, nähtävästi EU:n komissiolle. Voidaan tietenkin puhua talousunionista, mutta käytännössä on kysymys kulkemisesta askel askeleelta kohti liittovaltiota. Toiseksi vaihtoehdoksi nämä asiantuntijat sanovat euroalueen hajoamisen. Jos he ovat oikeassa, olemme Suomen kannalta ratkaisevan valinnan edessä.

Yhteisvaluutassa joudumme järjestämään koko ajan rahaa Etelä-Euroopan eurovaltioille, jotka eivät näytä saavan valtiontalouttaan kuntoon ja velkaantumistaan aisoihin niin kauas kuin silmä siintää. Jos euroalueella olisi euron sijasta 17 kansallista valuuttaa, joiden arvo määräytyisi markkinoilla joka päivä niiden suhteellisen ostovoiman perusteella, ei nykyisen kaltaisia tukipaketteja tarvittaisi.

Lähtökohta euron hajotessa olisi, että jokainen kansallinen valuutta olisi euron arvoinen. Markkinat sitten hinnoittelisivat ne oikeaan arvoonsa hyvin nopeasti.

Finanssikonserni Nomuran selvityksen mukaan Suomen valuutta, oli se sitten nimeltään markka tai joku muu, selviytyisi uudessa tilanteessa hyvin, todennäköisesti toiseksi parhaiten suhteessa Saksan valuuttaan, joka suunnilleen vastaisi euroa. Nomuran arvion mukaan Suomen valuutta voisi devalvoitua ehkä 6-7 % suhteessa euroon, Kreikan drakma ehkä lähes 60 %.

Suomen valuutan hyvä selviytyminen euron hajotessa on uskottavaa, sillä Suomi on hoitanut talouspolitiikkaansa hyvin koko EU-jäsenyyden ajan. Voi olla, että Suomen suurin ongelma omaan valuuttaan siirryttäessä olisi seteleiden ja kolikoiden valmistaminen. Valtiosopimukseen perustuvia ERVV:n takausvastuita ja Kreikan kahdenvälisiä lainavastuita voisi silti edelleen laueta Suomen valtion maksettavaksi.

- Esko Kiviranta
Varsinais-Suomen vaalipiiri