Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Katsaus verolainsäädännön muutoksiin

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 1/2014)

KM-lehden vuoden ensimmäisen numeron perinteisenä aiheenani on ollut katsaus verolainsäädännön muutoksiin, sillä laadin sen nyt kolmatta vuotta peräkkäin. Veronkiristyksiltä, joita vuosien 2012 ja 2013 muutoksissa on kohdistunut lähes jokaiseen veromuotoon, ei nytkään vältytä. Merkittävä verohelpotus tulee osakeyhtiöille ja osuuskunnille. Tuntuvan osinkoverohelpotuksen saavat ne julkisesti noteeraamattomien (listaamattomien) osakeyhtiöiden yli 100 000 euron osingonsaajat, joiden taseen mukainen nettovarallisuus listaamattomassa osakeyhtiössä ylittää miljoonan euron rajan.

Veronkorotukset kohdistuivat vuoden 2012 alussa mm. pääomatulon verotukseen ja korkotulon lähdeverotukseen, perintö- ja lahjaverotukseen, energiatuotteiden valmisteverotukseen, alkoholin ja tupakan valmisteverotukseen, makeisten, virvoitusjuomien ja jäätelön valmisteverotukseen, ajoneuvoverotukseen, autoverotukseen, tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäverotukseen, arpajaisverotukseen ja yhteismetsien tuloverotukseen. Kemera-tukien verovapaus poistui.

Ansiotulon verotuksessa kompensoitiin vielä vuoden 2012 verotuksessa inflaation ja ansiotason nousun vaikutus valtion tuloveroasteikkoihin. Pienituloisten verotusta kevennettiin korottamalla työtulovähennystä ja kunnallisverotuksen perusvähennystä, kumpaakin merkittävästi. Kotitalousvähennystä ja asuntovelan korkovähennysoikeutta sen sijaan leikattiin tuntuvasti. Monet kunnat joutuivat valtionosuuksien leikkausten myötä nostamaan kunnallis- ja kiinteistöveroprosenttejaan.

Yhteisöveroa, siis osakeyhtiön ja osuuskunnan tuloveroprosenttia, alennettiin jonkin verran 1.1.2012 alkaen (26 %:sta 24,5 %:iin). Myös energiaintensiivisen teollisuuden käyttämän energian valmisteverotusta alennettiin.

Vuoden 2013 veronkiristykset koskivat korkeimpien ansiotulojen verotusta, kilometrikorvauksia, arvonlisäverotusta, vakuutusmaksuverotusta, vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen ja pitkäaikaissäästämissopimusten maksujen vähennyskelpoisuutta, perintö- ja lahjaverotusta ja varainsiirtoverotusta. Polttoturpeen vero nousi 1,9 eurosta 4,9 euroon megawattitunnilta. Lisäksi tuli voimaan pankkivero. Televisiomaksun tilalle tuli yleisradiovero. Ansiotulon veroasteikkoihin ei tehty inflaatiotarkistuksia.

Vuoden 2013 myönteisiin muutoksiin kuuluivat tuotannollisten investointien korotetut poistot, jotka eivät kuitenkaan koske maataloutta. Myönteisiin muutoksiin kuuluivat myös vain elinkeinoverotusta (ei siis maataloutta) koskeva tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennys sekä yksittäistä sijoittajaa koskeva verrattain vähämerkityksinen sijoitustoiminnan veronhuojennus (ns. bisnesenkelihuojennus), joka tuli vähäisin muutoksin voimaan 15.5.2013 sen jälkeen kun EU:n komissio oli sen hyväksynyt. Edelleen jatkuneen valtionosuuksien leikkauslinjan vuoksi monet kunnat jälleen joutuivat turvautumaan kunnallis- ja kiinteistöveron korotuksiin.

Ansiotulon verotus

Vuoden 2014 ansiotulon verotuksessa toteutetaan vastoin hallituksen aikaisempaa linjausta asteikkotarkistus. Tämä tapahtuu korottamalla asteikon tulorajoja vuoteen 2013 verrattuna 1,5 prosentilla. Korotus ei kuitenkaan koske ylintä 100 000 euron verotettavan ansiotulon rajaa, joka siis jää ennalleen. Tuloveroasteikon inflaatiotarkistus perustuu käytännössä työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 30.8.2013 tekemään raamisopimukseen, joka tuli riittävän kattavasti hyväksytyksi alakohtaisissa virka- ja työehtosopimuksissa. Asteikkomuutos koskee tietenkin myös maatalouden ansiotuloa.

Vuoden 2014 valtion ansiotuloverotuksen asteikko

Työtulovähennyksen enimmäismäärää on korotettu vuoden 2013 970 eurosta 1010 euroon. Lisäksi vähennyksen kertymä- ja poistumaprosentteja on hieman nostettu pienituloisia suosivaan suuntaan. Vähennyksen vaikutus poistuu noin 121 000 euron verotettavan vuosiansiotulon kohdalla. Työtulovähennyksen korotus keventää hieman työn verotusta, sillä se kohdistuu palkkatuloon ja muuhun aktiivituloon, myös maatalouden ansiotuloon.

Myös kaikkein pienimpiin tuloihin kohdistuvaa kunnallisverotuksen perusvähennystä on korotettu. Sen enimmäismäärää on nostettu vuoden 2013 2880 eurosta 2930 euroon. Poistumaprosentti alenee vuoden 2013 20 prosentista 19 prosenttiin. Tämä korottaa niitä tulorajoja, joihin asti perusvähennys ulottuu. Vähennys kohdistuu päivärahatuloa saaviin noin 18 300 euron, palkkatuloa saaviin noin 23 700 euron ja eläketuloa saaviin noin 20 700 euron vuosituloihin saakka. Todettakoon vielä, että perusvähennyksen enimmäismäärää on korotettu viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä 660 euroa. Perusvähennys koskee myös maatalouden ansiotuloa.

Valtionosuuksien lisäleikkausten johdosta kunnallis- ja kiinteistöverojen korotuksilta ei nytkään ole säästytty.

Kilometrikorvaus

Vuoden 2014 alusta voimaan tulevaksi runsas vuosi sitten säädetty kilometrikorvausten veronkiristys on peruttu. Tämäkin pohjautuu käytännössä työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 30.8.2013 tekemään raamisopimukseen.

Kilometrikorvauksen tasoa oltiin vuoden 2014 alusta rajoittamassa siltä osin kuin verovelvollisella on työmatkasta aiheutuvia ajoja yli 15 000 kilometriä vuodessa. Verovapaa kilometrikorvaus olisi tältä osin voinut olla enintään 55 prosenttia Valtion työmarkkinalaitoksen laskemasta kilometrikorvauksen enimmäismäärästä, mikä olisi vuonna 2014 merkinnyt noin 25 senttiä kilometriltä. Tämä lain muutos on nyt siis kumottu. Peruminen koski noin 38 000 pääosin yksityissektorilla työskentelevää henkilöä. Verovapaa kilometrikorvaus on vuonna 2014 ajetusta kilometrimäärästä riippumatta 43 senttiä kilometriltä.

Kotitalousvähennys

Verosta tehtävän kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on noussut vuoden 2013 2000 eurosta 2400 euroon verovelvollista, esim. kumpaakin puolisoa kohden. Omavastuu on ennallaan eli 100 euroa verovelvollista kohden.

Vuonna 2012 kotitalousvähennyksen verovelvolliskohtainen vuotuinen enimmäismäärä pieneni 3000 eurosta 2000 euroon. Yrittäjän arvonlisävelvollisesta työkorvauksesta tehtävää vähennystä alennettiin 45 prosenttiin aikaisemmasta 60 prosentista. Palkasta sai vähentää 15 prosenttia aikaisemman 30 prosentin sijaan sekä tämän lisäksi edelleen kokonaan työnantajan sairasvakuutusmaksun, pakollisen työeläkemaksun, tapaturmavakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja ryhmähenkivakuutusmaksun.

Nyt tehtävän kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korotuksen myötä palataan siis kappaleen matkaa aikaisempaa tasoa kohden, mutta prosentit pysyvät vuoden 2012 alusta lähtien alennetulla tasolla.

Asuntovelan korkovähennys

Hallitus on systemaattisesti edeten rajoittanut asuntovelan koron vähennysoikeutta. Rajoitukset koskevat kaikkia asuntovelkoja riippumatta siitä, milloin velka on otettu.

Asuntovelan koron vähennyskelpoinen osuus oli vuonna 2012 85 % ja vuonna 2013 80 %. Vuonna 2014 se on 75 % ja nyt säädetyn mukaan vuonna 2015 70 %.

Koulutusvähennys

Elinkeinotulon ja maatalouden tulon verotuksessa saa verovuodesta 2014 alkaen tehdä koulutusvähennykseksi nimetyn lisävähennyksen, joka määräytyy koulutukseen osallistuneiden työntekijöiden ja yrityksen keskimääräisen päiväpalkan perusteella.

Työntekijöiden koulutuskustannukset ovat jo entuudestaan yritykselle kokonaan vähennyskelpoista menoa EVL 7 :n tai MVL 6 :n mukaisina tulonhankkimismenoina. Vastaavasti myös yrityksen työntekijöilleen koulutuksen ajalta maksama palkka on yrityksen verotuksessa kokonaan vähennyskelpoista menoa.

Lisävähennys on laskennallinen, ylimääräinen vähennys, joka ei perustu yrityksen todellisiin tulonhankkimismenoihin. Lisävähennys on 50 % yrityksen keskimääräisestä päiväpalkasta. Vähennysoikeus koskee vain niitä yrityksiä, jotka ovat laatineet yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa (334/07) tai taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä annetussa laissa (1136 /13) tarkoitetun koulutussuunnitelman.

Työntekijöiden verotusta ei ole muutettu. Työntekijälle ei edelleenkään muodostu verotettavaa etua sellaisesta työnantajan kustantamasta ammattitaidon ylläpitämiseen tai kehittämiseen tähtäävästä koulutuksesta, joka tapahtuu ensisijaisesti työnantajan edun mukaisesti. Verohallinto on laatinut 20.12.2013 päivätyn ohjeen työnantajan kustantaman koulutuksen verotuksesta.

Koulutusvähennyksen saa kunkin työntekijän osalta enintään kolmelta päivältä verovuoden aikana. Vähennykseen oikeuttaa koulutus, joka liittyy työntekijän nykyisiin tai tuleviin työtehtäviin senhetkisen työnantajan palveluksessa. Koulutuksella tarkoitetaan esim. ulkopuolisen järjestämiä kurssimuotoisia koulutuksia, seminaareja ja konferensseja sekä yrityksen sisäisiä koulutuksia. Koulutusvähennystä ei sen sijaan saa esim. perehdyttämisestä tai työnopastuksesta. Koulutusvähennystä ei myöskään saa siltä osin kuin työntekijä on osallistunut koulutukseen loma- tai vapaa-aikanaan.

Koulutusvähennykseen oikeuttavan koulutuksen edellytyksenä on yhden tunnin yhtäjaksoinen vähimmäiskesto. Koulutus voi siten olla esim. työnantajan järjestämää kielikoulutusta, johon työntekijä osallistuu vähintään yhden tunnin jaksoissa.

Työnantajan on laadittava kirjallinen selvitys kunkin työntekijän osalta vähennyksen edellytysten täyttymisestä. Vähennysoikeus ei siten synny pelkästään koko henkilöstön kattavan koulutussuunnitelman perusteella.

Lisävähennyksen laskemiseksi yrityksen työntekijöiden keskimääräinen päiväpalkka kerrotaan verovuoden vähennykseen oikeuttavien kaikkien työntekijöiden koulutuspäivien määrällä ja näin saatu tulo jaetaan kahdella. Keskimääräinen päiväpalkka lasketaan siten, että työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain mukainen työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva verovuoden palkkasumma jaetaan työnantajan keskimääräisellä työntekijämäärällä ja näin saatu osamäärä jaetaan luvulla 200.

Koulutusvähennys on osa laajempaa kokonaisuutta, josta sovittiin vuoden 2011 työmarkkinaratkaisun yhteydessä. Tuolloin sovitulla raamisopimuksella pyrittiin vahvistamaan keinoja, joilla Suomen kilpailukyky sekä työllisyyden ja ostovoiman mahdollisimman myönteinen kehitys voidaan turvata myös jatkossa. Osana tätä sovittiin myös tavoista, joilla parannetaan työntekijöiden mahdollisuuksia ylläpitää ammattitaitoaan ja kehittää osaamistaan ja sopeutua siten työelämän muutoksiin.

Varojen arvostamislain muutos

Käytössä olevan asuinrakennuksen kiinteistöverotusarvoa laskettaessa rakennuksen jälleenhankinta-arvosta vuosittain tehtävien ikäalennusten enimmäismäärää on alennettu siten, että kiinteistöverotuksessa käytettävä verotusarvo on vähintään 30 % jälleenhankinta-arvosta nykyisen vähintään 20 %:n asemesta.

Hallitus on katsonut, että nykyinen ikäalennusten 80 %:n enimmäismäärä johtaa asuinrakennusten kohdalla rakennusten hintoihin ja myös rakennuskustannuksiin verrattuna perusteettoman mataliin kiinteistöverotusarvoihin. Ikäalennusten enimmäismäärää on alennettu tämän vuoksi 80 %:sta 70 %:iin.

Muutos koskee sekä vakituisia että muita asuinrakennuksia, kuten vapaa-ajan asuntoja. Muutos nostaa vanhojen asuinrakennusten verotusarvoa enimmillään 50 %. Se koskee vähintään 56 vuoden ikäistä puurakennusta ja 70 vuoden ikäistä kivirakennusta, jollei ikäalennusta ole perusparannusten tai huomattavien kunnossapitotöiden johdosta alennettu.

Lisäksi rakennusten jälleenhankinta-arvojen perusteena olevia yksikköarvoja korotetaan vuodelle 2014 14 %:lla rakennuskustannusindeksin vuosimuutosta vastaavan korotuksen lisäksi. Korotuksen suuruus vastaa samaa kuin rakennuksen jälleenhankinta-arvoksi katsottaisiin 75 %:n osuus arvioiduista rakentamiskustannuksista nykyisen 70 %:n sijaan.

Myös rakennusmaan verotusarvoihin tehdään tasokorotus. Tonttihintakarttojen aluehintoja korotetaan yleisenä tasokorotuksena kahdella prosentilla, minkä lisäksi sääntöä, jonka mukaan verotusarvo on 73,5 % tavoitearvosta, muutetaan nostamalla osuus 75 %:iin.

Lisäksi tarkistetaan tonttihintakarttojen aluehintoja siten, että aluehinta on vähintään 1 euro neliömetriltä. Päätökseen sisältyvää verotusarvon vuotuista korotusta koskevaa sääntöä, jonka mukaan verotusarvo voi nousta enintään 30 tai 20 % edellisestä vuodesta, tarkistetaan lisäksi siten, että sääntöä ei sovelleta, jos verovuoden yksikköhinta tonttineliömetriltä sen johdosta jää alle 0,75 euron. Rakennusmaan verotusarvo on siten koko maassa vähintään 0,75 euroa neliömetriltä.

Kaikki em. muutokset vaikuttavat ensimmäisen kerran vuoden 2014 kiinteistöverotuksessa.

Opintolainahyvityksen verovapaus

Opintolainahyvityksessä on kyse 1.8.2014 voimaan tulevasta sosiaalietuudesta, jolla korvataan opiskelijoille tällä hetkellä opintolainavähennyksen kautta myönnettävä tuki. Opintolainahyvitys maksetaan suoraan rahalaitokselle verovelvollisen opintolainan lyhennykseksi, jolloin verovelvollisella ei ole määräysvaltaa saamaansa etuuteen. Opintolainahyvityksen luonne ja maksutapa huomioiden voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, että opintolainahyvitys on saajalleen verovapaa sosiaalietuus. Tämän vuoksi tuloverolakia on muutettu siten, että opintolainahyvitys ei ole saajalleen veronalaista tuloa.

Kansaneläkelaitos maksaa opintolainahyvityksen suoraan rahalaitokselle, kun päätös oikeudesta opintolainahyvitykseen ja sen määrästä on annettu opintolainansaajalle. Käytännössä opintolainahyvityksen maksaminen tapahtuu pääsääntöisesti tutkinnon suorittamislukukautta seuraavana lukukautena. Tämän johdosta voi syntyä tilanteita, jolloin opintolainansaaja on itse lyhentänyt opintolainaansa vähennykseen oikeuttavan tutkinnon suorittamislukukauden jälkeen siten, että jäljellä oleva lainapääoma on hyvityksen maksamishetkellä pienempi kuin maksettavaksi tulevan lainahyvityksen määrä. Tällöin se osa hyvityksestä, joka jää jäljelle opintolainaan tehdyn lyhennyksen jälkeen, maksetaan lainansaajalle itselleen. Myös näissä poikkeustilanteissa hyvitys on saajalleen verovapaata tuloa.

Opintolainahyvityksen verovapaussäännös tulee voimaan 1.8.2014.

Opintolainavähennys

Opintolainavähennys ei enää koske 1.8.2014 tai sen jälkeen opiskelupaikan vastaanottaneita, mutta oikeus opintolainavähennykseen jää voimaan 1.8.2005-31.7.2014 opiskelupaikan vastaanottaneilla.

Opintolainan korkovähennys

Osana opintotukiuudistusta opintovelan korkojen verovähennysoikeudesta luovutaan. Tämän vuoksi tuloverolakia on muutettu siten, että opintovelan korot eivät enää ole verotuksessa vähennyskelpoisia vuodesta 2015 alkaen.

Kiinteistöstä saadun luovutusvoiton verovapaus

Asuntorakentamiseen kunnille tapahtuva maan myynti on säädetty määräaikaisesti verovapaaksi silloin, kun myyjänä on luonnollinen henkilö tai kuolinpesä. Tuloverolakiin on lisätty väliaikainen säännös, jonka mukaan kunnalle luovutetun omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos luonnollinen henkilö tai kuolinpesä luovuttaa kiinteää omaisuutta kunnalle. Säännös koskee 1.10.2013-31.12.2014 tehtyjä luovutuksia.

Yleisradioverolaki

Henkilön yleisradioveron pienintä maksuunpantavaa määrää korotetaan 50 eurosta 51 euroon ja veron enimmäismäärää 140 eurosta 143 euroon. Laki on tullut voimaan 1.1.2014.

Televisio- ja radiorahastolle valtion talousarviosta suoritettavan määrärahan määrästä säädetään valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa. Vuonna 2013 määräraha oli 500 miljoonaa euroa ja sen suuruutta tarkistetaan vuosittain indeksin perusteella. Indeksi muodostuu elinkustannusindeksistä, jonka painoarvo on yksi kolmasosa, sekä ansiotasoindeksistä, jonka painoarvo on kaksi kolmasosaa.

Koska yleisradioverolla on ollut tarkoitus kerätä valtion talousarviosta vuosittain valtion televisio- ja radiorahastolle suoritettavaa määrärahaa vastaava määrä ja koska määräraha on edellä kuvatulla tavalla indeksisidonnainen, oli uudistuksen yhteydessä eduskuntaryhmien yhteisesti sopimana lähtökohtana, että yleisradioveron perusteita joudutaan tarvittaessa tarkistamaan.

Valtion vuoden 2014 talousarviossa televisio- ja radiorahastolle suoritettavan määrärahan suuruus on 510 miljoonaa euroa.

Käytettävissä olevien tuloennusteiden perusteella voidaan arvioida, että henkilön yleisradiovero tuottaa nykyisillä veroperusteilla 483 miljoonaa euroa.

Yhteisöjen yleisradioveron kertymän ennakointi on varsin vaikeaa, erityisesti kun verokertymä veron ensimmäiseltä kantovuodelta ei ole vielä tiedossa. Ei ole kuitenkaan aihetta olettaa, että yhteisöjen yleisradioveron kertymä ylittäisi lakia säädettäessä arvioidut 22 miljoonaa euroa.

Makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverolaki

Makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteveroa on korotettu 1.1.2014 alkaen.

Virvoitusjuomien valmistevero on porrastettu kahteen tasoon. Virvoitusjuomien, jotka sisältävät yli 0,5 % sokeria, valmistevero on korotettu 22 senttiin litralta valmista juomaa eli aikaisempaan tasoon verrattuna kaksinkertaiseksi. Muiden virvoitusjuomien valmistevero säilyy aikaisemmassa 11 sentissä litralta. Sokeria sisältävien juomajauheiden vero on korotettu 95 sentistä 140 senttiin kilogrammalta.

Koska sokerittomien virvoitusjuomien, kuten kivennäisvesien ja keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettujen virvoitusjuomien verotaso säilyy nykyisellään, veronkorotuksen hintavaikutus rajoittuu vain sokeripitoisiin virvoitusjuomiin. Virvoitusjuomien veropohjan jakautumisesta toisaalta sokeripitoisiin ja toisaalta sokerittomiin ei ole käytettävissä kattavia tilastotietoja, mutta voidaan arvioida, että runsas kaksi kolmannesta veronalaisista juomista on sokeripitoisia. Näiden juomien hinnat ovat nousseet veronkorotuksen seurauksena keskimäärin runsaat yhdeksän prosenttia.

Esimerkiksi puolen litran limonadipullon hinnan arvioidaan nousevan veronkorotuksen seurauksena 3-5 %, kun taas puolentoista litran limonadipullon keskihinnan arvioidaan nousevan vajaa kymmenen prosenttia. Edullisimpien mehujen ja mehujuomien hintojen arvioidaan puolestaan nousevan keskimäärin 11-12,5 %. Mehutiivisteiden osalta hinnat voivat nousta yli 20 %. Arvioissa on oletettu, että veronkorotus siirtyy täysimääräisenä hintoihin.

On huomattava, että virvoitusjuomien hintahaitari on melko suuri, joten veronkorotuksesta seuraava hintamuutos vaihtelee paljon riippuen tuotteen hinnasta. Kaikkein kalleimmilla tuotteilla valmisteveron suhteellinen verorasitus voi jäädä edelleenkin hyvin pieneksi huolimatta veron kaksinkertaistamisesta.

Alkoholi- ja alkoholijuomaverolain muutos

Alkoholijuomien veroa on korotettu 1.1.2014 alkaen. Veronkorotus kohdistuu eri juomaryhmiin siten, että niiden verorasitus on noussut yhtä paljon suhteessa puhtaaseen alkoholiin. Väkevien alkoholijuomien veroa on korotettu noin 5,3 %, oluen veroa 8,2 % ja 12,5 % alkoholia sisältävien viinien veroa noin 8,6 %.

Keskimäärin alkoholijuomien valmisteveroa korotettiin noin seitsemän prosenttia.

Korotuksen vuoksi alkoholijuomien hinnat nousivat keskimäärin 2,3 %.

Toteutettua veronkorotusmallia perustellaan matkustajatuonnin kasvun uhan kannalta. Uhkana erityisesti väkevien alkoholijuomien suuressa veronkorotuksessa olisi ollut se, että kotimainen hinnannousu olisi johtanut merkittävässä määrin matkustajatuonnin kasvuun. Matkustajatuontina tuodusta alkoholista noin puolet on väkeviä juomia, sillä niitä on helppo tuoda suuria määriä ja niiden osalta hintaero Viroon nähden on suuri. Oluen ja viinin osuus matkustajatuonnista on kummankin vajaa viidennes.

Tupakkaverolain muutos

Savukkeiden, sikarien ja pikkusikarien, piippu- ja savuketupakan sekä savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan veroa on korotettu 1.1.2014 alkaen keskimäärin 10 %. Korotukset kohdistuvat pääosin tupakkatuotteiden yksikköveroon. Korotus lievästi painottuu halpahintaisiin tuotteisiin. Korotuksen seurauksena savukkeiden hintojen on arvioitu nousevan keskimäärin 7,7 % eli noin 38 senttiä savukeaskia kohden. Savukkeiksi käärittävän tupakan hintojen nousu on keskimäärin 8,5 % eli noin 37 senttiä 30 gramman tupakkapussia kohden.

Energiaverotusta koskevan lainsäädännön muutos

Fossiilisen moottoribensiinin hiilidioksidiveroa on korotettu 1.1.2014 alkaen 2,25 senttiä litralta ja fossiilisen dieselöljyn hiilidioksidiveroa 2,71 senttiä litralta. Korotuksen suuruus on noin viisi prosenttia.

Sähköveroluokan I energiaveroa on korotettu 0,2 sentillä kilowattitunnilta eli noin 12 %. Tämä korotus koskee kotitalouksia, palveluelinkeinoja ja julkista sektoria.

Maataloudessa käytetyistä polttoaineista maksettava veronpalautus rajataan koskemaan kevyen polttoöljyn, biopolttoöljyn ja raskaan polttoöljyn energiasisältöveron osuutta sen suuruisena kuin siitä säädetään nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa. Palautusta maksetaan kevyestä polttoöljystä 6,65 senttiä litralta (vuodelta 2013 13,20 senttiä litralta) ja raskaasta polttoöljystä 7,59 senttiä kilogrammalta (vuodelta 2013 14,85 senttiä kilogrammalta) sekä biopolttoöljystä 6,65 senttiä litralta (vuodelta 2013 9,20 senttiä litralta). Kasvihuoneviljelijöiden ja muiden maatalousyrittäjien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi sähköstä palautettavaa veroa korotetaan sähköveroon tehtävää korotusta vastaavasti 1,2 senttiin kilowattitunnilta (vuodelta 2013 1 sentti kilowattitunnilta).

Hallitusohjelman mukaisesti maataloudelle siis palautetaan vuodesta 2014 lähtien vain polttoaineiden energiaverosisältöä vastaava määrä ja maatalouden rasitteeksi jää päästökaupan ulkopuolisena alana polttoaineiden hiilidioksidiveron määrä. Polttoaineiden valmisteveron hiilidioksidiveron palautus oli tarkoitus syksyllä 2011 eduskunnalle annetun esityksen mukaan lakkauttaa jo 1.1.2012 lähtien, mutta palautusta kuitenkin jatkettiin vuodet 2012 ja 2013 eräänlaisena maatalouden tupona. Jatkoa tälle maatalouden tupolle ei siis nyt tullut.

Voimalaitosverolaki

Säädetyn voimalaitosverolain mukaan Suomessa otetaan käyttöön päästökauppajärjestelmästä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ansiottomasti hyötyviin voimalaitoksiin kohdistuva vero (ns. windfall-vero). Vero tuloutetaan valtiolle. Voimalaitosvero kohdistuu päästökaupan ulkopuolisiin ydin-, vesi- ja tuulivoimalaitoksiin, jotka on otettu käyttöön ennen vuotta 2004. Vero määräytyy kiinteistöverotuksessa käytettyjen voimalaitosrakennusten ja -rakennelmien jälleenhankinta-arvojen perusteella. Veron soveltamisalan ulkopuolelle jäävät nimellisteholtaan alle yhden megawatin tehoiset voimalaitokset. Lisäksi vero porrastetaan siten, että täysimääräinen vero kannetaan vasta yli 10 megawatin tehoisista voimalaitoksista.

Vero kohdistuu noin 130 vesivoimalaitokseen, neljään ydinvoimalaitosyksikköön ja 10-15 tuulivoimalaitokseen. Tuulivoimalaitokset jäävät veron ulkopuolelle siinä vaiheessa, kun viimeisimmät ennen vuotta 2004 valmistuneet voimalaitokset poistuvat käytöstä.

Veroa on velvollinen suorittamaan voimalaitostoiminnan harjoittaja. Vero ilmoitetaan oma-aloitteisena verona kausiveroilmoituksella Verohallinnolle ja maksetaan verotilille kerran vuodessa.

Voimalaitosvero kohdentuu siten, että vesivoimalaitosten osuus verosta on noin kolme neljäsosaa ja ydinvoimalaitosten noin yksi neljäsosa. Käytännössä valtaosa verosta kanavoituu muutamalle suurelle vesi- ja ydinvoiman tuottajalle tai niitä omistavalle yritykselle. Verosta kohdistuu teollisuuteen noin kolmannes ja kunnallisiin energialaitoksiin noin kuudennes.

Vero lisää valtion vuotuisia voimalaitosverotuottoja noin 50 miljoonalla eurolla.

Laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Veromallin käyttöönotto edellyttää, että EU:n komissio hyväksyy veroon ehdotetut rajaukset valtiontukimenettelyssä.

Sähkön valmisteverolain muutos

Sähköverotuksen rakennetta on muutettu siten, että teollisuuden, kaivostoiminnan ja maatalouden lisäksi myös konesaleissa kulutetusta sähköstä kannetaan alennettu, sähköveroluokan II mukainen vero. Alennuksen saamiseksi konesalitoiminnan tulee olla toiminnanharjoittajan pääasiallista liiketoimintaa ja lisäksi konesalin kokonaistehon tulee olla vähintään viisi megawattia. Konesalitoiminnan kasvun laajuudesta riippuen muutos tarkoittaa arviolta 10 miljoonan euron suuruista vuotuista sähköverotukea konesaleille tuen voimassaolon ensimmäisinä vuosina.

Uudistus kohdistuu ICT-alaan. Sen on myös sanottu liittyvän Googlen Haminan investointeihin.

Laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana edellyttäen, että EU:n komissio hyväksyy sen valtiontukimenettelyssä.

Lakia sovelletaan sähköön, jota käytetään lain soveltamisalaan kuuluvassa konesalissa lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Metsänhoitoyhdistyslain muutos

Metsänhoitoyhdistyksiä koskevaa lainsäädäntöä on muutettu siten, että metsänhoitoyhdistyksille suoritettavasta lakisääteisestä metsänhoitomaksusta luovutaan, samoin viranomaisen vahvistamista yhdistysten toimialueista. Yhdistykset rahoittaisivat toimintansa jäsenmaksuilla sekä liiketoimintansa tuotoilla. Metsänhoitomaksusta luopumisen myötä metsänhoitoyhdistysten liiketoimintaa koskevat rajoitukset poistetaan.

Metsänhoitoyhdistyslain muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2015. Ehdotuksen mukaan metsänhoitoyhdistysten oikeus metsänhoitomaksuun poistetaan kuitenkin vuotta aikaisemmin eli vuoden 2014 alussa. Tarkoituksena on, ettei yhdistyksille kerry samanaikaisesti sekä nykyisiä veronluonteisia metsänhoitomaksuvaroja että uudistuksen jälkeen perittäviä yksityisoikeudellisia jäsenmaksuvaroja. Metsänomistajilta peritään näin ollen metsänhoitomaksu viimeisen kerran vuodelta 2013. Tätä maksua koskevat päätökset tehtiin metsänhoitoyhdistysten kokouksissa vuoden 2013 lopulla. Verohallinto kantaa maksut vuoden 2013 verotuksen yhteydessä vuonna 2014 ja tilittää ne metsänhoitoyhdistyksille pääosin vuoden 2014 lopussa.

Metsänhoitoyhdistyksellä on metsänhoitomaksua koskevan säännöksen kumoamisen jälkeen edelleen oikeus saada ne metsänhoitomaksut, jotka kohdistuvat aikaan ennen 1.1.2014. Yhdistykset säilyttävät siten oikeutensa aiempiin maksuihin riippumatta siitä, milloin Verohallinto kantaa maksut metsänomistajilta ja tilittää ne yhdistyksille. Metsänhoitoyhdistyslain muuttamisesta annettavaan lakiin otetaan siirtymäsäännös maksujen tilittämisestä joulukuun 2015 jälkeen.

Samanaikaisesti metsänhoitomaksun poistamisen kanssa kumotaan myös metsänhoitomaksusta vapauttamista koskeva lain 10 . Ne maksuvapautusta koskevat hakemukset, joista metsäkeskus ei ole antanut päätöstä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013, ovat rauenneet.

Metsänhoitoyhdistysten oikeus metsänhoitomaksuun poistetaan ennen kuin yhdistykset aloittavat uusien säännösten mukaisen toimintansa ja siihen kuuluvan jäsenmaksuvarojen hankinnan. Maksun poistamisella etukäteen ei kuitenkaan ole yhdistyksille taloudellista merkitystä, koska yhdistys voi aloittaa jäsenmaksujen keräämisen heti viimeisten metsänhoitomaksujen saamisen jälkeen vuoden 2015 alusta.

Yritysverotuksen muutokset

Yhteisöverokantaa, toisin sanoen osakeyhtiön ja osuuskunnan tuloveroprosenttia, on alennettu aiemmasta 24,5 prosentista 20 prosenttiin verovuodesta 2014 lähtien. Valtion Taloudellinen Tutkimuskeskus (VATT) on arvioinut, että yhteisöverokannan alentaminen lisää työllisyyttä vain noin 5000-7000 henkilöllä keskipitkällä aikavälillä. Hallitus pitää kuitenkin suoria työllistämisvaikutuksia olennaisempana viestiä siitä, että Suomi haluaa olla haluttu sijoittautumis- ja investointikohde Euroopassa.

Julkisesti noteerattujen osakeyhtiöiden (listattujen osakeyhtiöiden) jakaman osingon veronalaista osuutta on verovuodesta 2014 lähtien korotettu 70 prosentista 85 prosenttiin. Tämä verotetaan pääomatulona lopun ollessa verovapaata tuloa. Muutos merkitsee osingon veroasteen kasvamista aiemmasta 21,0 - 22,4 prosentista 25,5 - 27,2 prosenttiin. Vaihteluvälit johtuvat siitä, että osinko voi olla joko 30 %:n tai 32 %:n pääomatuloverokannan piirissä. Huomattava kuitenkin on, että yhteisöverokannan alentaminen lisää osakeyhtiön osingonmaksukykyä. Osakeyhtiön tulon ja osakkaan osinkotulon yhteenlaskettu kokonaisveroaste säilyy suunnilleen aiemmalla tasolla (aikaisempi 40,4 - 41,4 %, nykyinen 40,4 - 41,8 %).

Julkisesti noteeraamattomien osakeyhtiöiden (listaamattomien osakeyhtiöiden) jakamiin osinkoihin sovelletaan edelleen nettovarallisuuden tuottoon perustuvaa osinkoveromallia sekä jakoa ansiotulo- ja pääomatulo-osinkoihin. Listaamattomien osakeyhtiöiden jakamien osinkojen täysi verovapaus poistuu (aiemmin 9 %:n tuotolla 60 000 euroa kokonaan verovapaata tuloa). Malli sisältää kuitenkin erittäin vahvaksi yrittäjäkannustimeksi katsottavan huojennuksen, jossa nettovarallisuuden perusteella lasketun 8 %:n vuotuisen tuoton rajoissa jaetusta osingosta on 150 000 euron rajaan saakka 25 % veronalaista pääomatuloa ja 75 % verovapaata tuloa. Jos jaettava osinko ylittää 8 %:n vuotuisen tuoton puitteissa 150 000 euron rajan, verotetaan osinko tältä osin siten, että siitä on 85 % veronalaista pääomatuloa ja 15 % verovapaata tuloa (aiemmin 9 %:n tuoton puitteissa 60 000 euron rajan ylittävältä osalta 70 % veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa). Jos jaettava osinko ylittää 8 %:n vuotuisen tuoton, ylittävästä osuudesta 75 % on veronalaista ansiotuloa ja 25 % verovapaata tuloa (aiemmin 9 %:n tuoton ylittävältä osalta 70 % veronalaista ansiotuloa ja 30 % verovapaata tuloa).

Uudistuksesta hyötyvät tuntuvasti yli 100 000 euron osingonsaajat, joiden taseen mukainen nettovarallisuus listaamattomassa osakeyhtiössä on toista miljoonaa euroa. Valtaosa, noin 90 prosenttia listaamattomien osakeyhtiöiden osakkaista sai vuonna 2011 osinkotuloja alle 10 000 euroa. Näistäkin useimpien osinkotulot jäivät alle 1000 euron. Listaamattomien osakeyhtiöiden koko 380 000 osakkaan osakasjoukosta noin 280 000 osakkaalla verotus kiristyy ja noin 100 000 osakkaalla verotus kevenee.

Vuonna 2014 jaettavaksi tulee osinkoja, joita jakavien osakeyhtiöiden tulo on verotettu 24,5 prosentin verokannan mukaan, mutta joihin kohdistuu kassaperiaatteen mukaan uusi, kiristynyt osinkotulon verotus. Hallituspuolueiden edustajat keskustelivat valtiovarainvaliokunnan verojaostossa Suomen Yrittäjien vaatimasta tätä verokohtelua kohtuullistavasta siirtymäsäännöksestä, mutta luopuivat siitä verotuottojen vähentymissyistä.

Osuuskuntien ja niiden jäsenten verotus on pysynyt ennallaan yhteisöverokannan alentumista lukuun ottamatta, kun hallituksen esitys osuuskunnan vähennyskelpoista ylijäämän palautusta koskevan säännöksen muuttamisesta hylättiin eduskunnassa. Hallitus pyrkii kuitenkin antamaan osuuskuntien ja niiden jäsenten verotusperusteista uudistusesityksen kevään 2014 aikana. Aikataulun osoittautuessa liian kiireiseksi ainakin osuuskuntia koskevat ehdotukset aiotaan käsitellä kevätistuntokauden aikana. Vääntö osuuskuntien ja niiden jäsenten puolesta siis jatkuu verolainsäädännön rintamalla.

Pääomatulon verotusta on kiristetty verovuodesta 2014 alkaen siten, että vero on yli 40 000 euron pääomatuloista 32 prosenttia (aikaisempi vastaava euroraja 50 000 euroa).

Osakeyhtiölaissa tarkoitettu varojenjako vapaan oman pääoman rahastoista verotetaan verovuodesta 2014 lähtien osinkotulona, eikä enää luovutusvoittona. Muusta kuin julkisesti noteeratusta osakeyhtiöstä saatuun varojenjakoon uutta sääntelyä sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran vasta vuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa, jos varojenjaossa on kyse ennen 1.1.2014 tehdyn pääomansijoituksen palauttamisesta. Luovutusvoittona verottaminen on kuitenkin verovuonna 2016 ja sen jälkeen edelleen voimassa, jos palautus tapahtuu alkuperäiselle sijoittajalle ja viimeistään kymmenen vuoden sisällä pääomasijoituksen tekemisestä.

Edustusmenot on verovuodesta 2014 lähtien säädetty elinkeinotoiminnan tulosta laskettaessa kokonaan vähennyskelvottomiksi menoiksi. Tähänkin asti vain puolet edustusmenoista on saanut vähentää tuloverotuksessa. Muutoksen on arvioitu vaikuttavan kielteisesti mm. Lapin matkailuun ja moniin kesän festivaalitapahtumiin. Edustustarkoitukseen hankittujen tavaroiden ja palvelujen arvonlisävero on vanhastaan ollut kokonaan vähennyskelvoton arvonlisäverotuksessa, joten puolet siitä sai vähentää tuloverotuksessa.

Tuotannollisten investointien korotetuista poistoista verovuosina 2013-2015 annetun lain voimassaoloaikaa on lyhennetty yhdellä vuodella siten, että laki ei ole enää voimassa verovuonna 2015.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennystä koskevaa lain voimassaoloaikaa on myös lyhennetty yhdellä vuodella siten, että laki ei ole voimassa enää verovuonna 2015.

Varsinais-Suomen vaalipiiri