Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Kansalaisaloite laukaisi perintöverokeskustelun

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 4/2018)

Kansalaisaloite, jossa esitetään perintö- ja lahjaverosta luopumista, on tätä kirjoitettaessa (16.4.2018) vasta tulossa eduskuntaan. Aloitteen kannatusilmoitusten määrä on kuitenkin jo selvästi ylittänyt 50 000 kannattajan rajan.

On monia syitä, joiden vuoksi kansalaiset kokevat perintö- ja lahjaverotuksen epäoikeudenmukaiseksi. Monen on ollut helppo ilmoittaa kannattavansa perintö- ja lahjaverolain kumoamista koskevaa kansalaisaloitetta.

Ensinnäkin on yleisesti tiedossa se, ettei naapurimaissamme enää ole perintö- ja lahjaverotusta, vaikka se esim. EU:n puitteissa on vielä yleinen. Ruotsissa perintö- ja lahjaverosta luovuttiin jo vuonna 2004, Norjassa vuonna 2014. Ruotsissa teini-ikäiset eivät enää edes tiedä, mistä puhutaan, jos joku lausuu sanaparin "perintö- ja lahjavero". Selvää on myös, että perintö- ja lahjavero on pikemminkin poistumassa kuin lisääntymässä oleva veromuoto.

Perintö- ja lahjaveron tuotoksi vuonna 2018 arvioidaan valtion talousarviossa 720 miljoonaa euroa, joka on runsaat 1,5 prosenttia valtion verotuloista. Yleinen harhakäsitys on, että valtion verotulot alenisivat tällä määrällä, jos perintö- ja lahjavero poistettaisiin. Perintö- ja lahjaverolain kumoaminen kasvattaisi kuitenkin automaattisesti luovutusvoittoverotuksen (puhekielessä myyntivoittoverotuksen) veropohjaa, kun luovutusvoittoverotuksen vähennyksistä poistuisi perintö- ja lahjaverotusarvo, joka periaatteessa vastaa omaisuuden käypää arvoa eli todennäköistä luovutushintaa. Luovutusvoittoveron tuoton kasvu korvaisi ainakin merkittävän osan perintö- ja lahjaveron tuoton menetyksistä. Se voisi korvata ne jopa kokonaan.

Perintö- ja lahjavero talouden näkökulmasta

Moni vanhempi kokee, ettei lasten pitäisi joutua maksamaan perintö- tai lahjaveroa, koska "vanhemmat ovat perintönä tai lahjana siirtyvästä omaisuudesta jo kertaalleen verot maksaneet". Tämä perustelu ei päde, sillä perilliset tai lahjansaajat eivät ole maksaneet mitään. Heille kyseessä on vastikkeeton omaisuuden siirto, joka talousteorian mukaan on heille tuloa.

Perintö- ja lahjaveroon liittyy usein aito veronmaksukyvyn puuttumisen ongelma. Perintönä tai lahjana saatu omaisuus ei useinkaan ole rahaa tai muuta helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta, vaan voi olla asuntoja, kiinteistöjä taikka yritys- tai maatilavarallisuutta. Perinnöistä noin 60 % on asuntovarallisuutta. Veron maksamiseksi verovelvollinen voi joutua myymään perintönä tai lahjana saamansa omaisuuden taikka voi joutua turvautumaan muihin erityisiin rahoitusjärjestelyihin. Vain harvat pystyvät maksamaan perintö- tai lahjaveron muista likvideistä varoistaan. Tilanne kärjistyy esim. tilanteessa, jossa leski käyttää oikeuttaan pidättää hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon tai muuhun pesään kuuluvaan sopivaan asuntoon lasten kuitenkin joutuessa maksamaan perintöveroa hallinnan pidätyksestä huolimatta. Hallintaoikeuden arvo toki vähennetään perintöveron perusteesta.

Kaikkein varakkaimpia koskee mahdollisuus käyttää maasta muuttamista verosuunnittelumuotona. Finanssivarallisuuden, kuten pörssiosakkeiden perintö- ja lahjaverotusta voidaan välttää sitä kautta, että sekä perinnönjättäjä tai lahjanantaja että perinnön- tai lahjansaaja asuvat varallisuuden siirtyessä sellaisessa maassa, jossa ei ole perintö- tai lahjaverotusta. Suomessa sijaitsevan kiinteän omaisuuden perintö- ja lahjaverotusta ei tällä keinolla voida välttää.

Perintö- ja lahjaveroa voi siis demokratiassa merkittävässä määrin välttää äänestämällä jaloillaan. Vasemmisto on ajanut Suomeen arvonnousuveroa, joka olisi käytännössä maastapoistumisvero.

Yksityishenkilön arvonnousuveroa on esitetty perittäväksi tilanteissa, jossa verovelvollinen muuttaa Suomesta ulkomaille ja myöhemmin myy, lahjoittaa tai jättää perinnöksi omaisuutta, jonka arvo on noussut verovelvollisen asuessa Suomessa. Näyttäisi siltä, että EU-oikeus ei estä tallaisen maastapoistumisveron perimistä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon muutettaessa, jos vero kannetaan vasta omaisuuden luovutuksen yhteydessä ja myös arvonalentuminen otetaan huomioon veroa määrättäessä. Vakuuden asettamisvaatimus ei ilmeisesti ole EU-oikeuden mukainen. Vähintäänkin vakuuden asettamisesta aiheutuneet kulut on korvattava.

Arvonnousuverosta käyty keskustelu merkitsee käytännössä sitä, että jotkut poliittiset toimijat yrittävät pakottaa ihmiset hyväksymään oman näkemyksensä mukaisen verojärjestelmän. Asia voidaan yhdistää myös pääomien ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen, jonka puolesta Suomi on EU:n jäsenenä johdonmukaisesti toiminut jo lähes 25 vuotta.

Perintö- ja lahjavero suhteessa luovutusvoittoveroon

Keskimääräisen perinnön perintöverotusarvo on 100 000 euroa. Perittävän lapsi maksaa tämän suuruisesta perinnöstä perintöveroa 8700 euroa (yksi perinnönjättäjä ja yksi perinnönsaaja). Perintöverotusarvoltaan miljoonan euron suuruisesta perinnöstä perintövero on vastaavasti lapsen periessä vanhempansa 149 700 euroa. Jos perillinen myy perimänsä omaisuuden perintöverotusarvon suuruisesta kauppahinnasta, luovutusvoittoa ei muodostu, eikä luovutusvoittoveroa mene.

Jos taas ko. 100 000 euron perintö vapautettaisiin lain muutoksella perintöverosta (eikä muita lain muutoksia tehtäisi) ja ko. perintöomaisuus tulisikin pian perimystapahtuman jälkeen myyntiin 100 000 euron luovutushinnasta, pääomatuloa muodostuisi luovutushinnasta alle 10 vuoden omistusaikatilanteissa vähennettävän 20 prosentin hankintameno-olettaman jälkeen 80 000 euroa, josta pääomatulon vero olisi 26 000 euroa (30 % 30 000 eurosta plus 34 % 50 000 eurosta, yhteensä 26 000 euroa). Luovutusvoittovero olisi lähes kolminkertainen perintöveroon verrattuna (26 000/8700).

Jos miljoonan euron peritty, perintöverosta vapautettu omaisuus myytäisiin alle 10 vuoden omistusajan jälkeen, pääomatuloa tulisi luovutushinnasta vähennettävän 20 prosentin hankintameno-olettaman jälkeen 800 000 euroa, josta pääomatulon vero olisi 270 800 euroa (30 % 30 000 eurosta, 34 % 770 000 eurosta, yhteensä 270 800 euroa). Luovutusvoittovero olisi noin 1,8-kertainen perintöveroon verrattuna (270 800/149 700).

Luovutusvoittoverotus on kansainvälisesti yleinen verotusmuoto. Tässä verotusmuodossa veron maksaminen tapahtuu samassa yhteydessä kuin verovelvollinen saa haltuunsa käteisiä rahavaroja.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että luovutusvoittoverotus kiristyisi aivan liikaa, jos perintö- tai lahjaverotusarvo vain poistuisi, eikä mitään muita muutoksia verolainsäädäntöön tässä yhteydessä tehtäisi. Jos kaivataan sosiaalista näkökulmaa, voidaan nostaa esille perintönä saadun asunnon luovutusvoittoverotus. Jotain luovutusvoittoverotusta lieventävää olisi mitä ilmeisimmin pakko päättää meillä jo muutoinkin ankaran luovutusvoittoverotuksen keventämiseksi, jos perintöverosta luovuttaisiin.

Perintö- ja lahjavero ja luovutusvoittovero yhdessä ratkaisevat sen, miten omaisuuden arvonnousu tulee verotetuksi. Perintö- ja lahjaverotuksessa verotetaan yleensä tietyn alarajan ylittävältä osalta omaisuuden koko arvoa. Luovutusvoittoverotuksessa taas verotetaan omaisuuden arvonnousua.

Esim. Kanadassa perinnönjättäjän katsotaan luovuttaneen omaisuuden sen käyvästä arvosta juuri ennen kuolemaansa. Mahdollinen luovutusvoitto lisätään perinnönjättäjän tuloihin ja siihen kohdistuu luovutusvoittovero samaan tapaan, kuin omaisuuden myyntiinkin. Myös luovutustappio realisoituu perinnönjättäjälle. Perinnönsaajan myydessä perimäänsä omaisuutta hän saa vähentää luovutushinnasta hankintamenona omaisuuden perimishetken mukaisen käyvän arvon.

Omaisuus pysyy yhä harvemmin suvussa

Perintö- ja lahjaverotuksesta luopuminen vähentäisi verorasitusta tapauksissa, joissa omaisuus siirtyy vakaasti suvussa sukupolvelta toiselle, eikä mitään myydä pois. Tällainen omaisuus on tyypillisesti maatilaomaisuutta, yritysomaisuutta, kiinteistöomaisuutta ja asunto-omaisuutta. Yksiselitteisesti perintö- ja lahjaverotuksen poistaminen toimisi verovelvollisen eduksi tapauksissa, joissa perillisiä on vain yksi ja omaisuus pysyy suvussa.

Yhä useammin omaisuuden suvussa kulkeminen on illuusio, joka ei toteudu. Myös maatila- ja muuta yritysomaisuutta myydään yhä yleisemmin esim. sopivan jatkajan puuttuessa tai huonon kannattavuuden vuoksi perheen ja suvun ulkopuolelle. Perintö- ja lahjaverotuksen ja luovutusvoittoverotuksen keskinäistä painotusta lainsäädännössä joudutaan pohtimaan yhä tarkemmin tasapainoisen ratkaisun löytämiseksi.

Yritysten sukupolvenvaihdoksen helpottaminen

Maatilojen ja muiden yritysten sukupolvenvaihdoshuojennus on yritystoiminnan jatkamisen kulmakiviä. Suomessa sukupolvenvaihdoksen suojasäännökset tulivat voimaan 1.5.1979 pian sen jälkeen, kun perintö- ja lahjaverotuksen käypiä arvoja oli lähdetty voimakkaasti kiristämään verotuskäytännössä.

Suojasäännöksiin sisältyy veronhuojennuksen lisäksi jopa 10 vuoden koroton perintö- tai lahjaveron maksuaika. Säännöksiä on useaan kertaan vuosien mittaan parannettu yritystoiminnan jatkajan kannalta. Monet ovat vasta sukupolvenvaihdoksen toteutettuaan huomanneet, ettei perintö- ja lahjaverotus olekaan sukupolvenvaihdoksen este. Esim. Salossa maa- ja metsätalouden jatkajan perintö- ja lahjaverotuksessa sovellettava huojennettu salaojitetun pellon arvo on 371 euroa hehtaarilta ja metsän arvo 466 euroa hehtaarilta. Huojennussäännökset eivät kuitenkaan koske puhtaita metsätiloja, joiden perintö- ja lahjaverotus on tämän vuoksi liian kireää.

Sukupolvenvaihdoksen verosäännösten yrittäjäystävällisyys on aika ajoin kirvoittanut vihervasemmistolaisia vaatimaan perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoksen suojasäännöksiä eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen valossa. Näin kävi viimeksi syysistuntokaudella 2016. Jos joku hallitus lähtisi näitä säännöksiä kiristämään, voin kuitenkin kertoa sukupolvenvaihdosta suunnitteleville helpottavana tietona, että lainmuutos kestäisi sen verran, että toiminta-aikaa jää tehdä sukupolvenvaihdos nykysäännösten mukaan.

Lopuksi

Henkilökohtaisesti en asettuisi poikkiteloin, vaikka perintö- ja lahjavero päätettäisiin poistaa. En myöskään ole tässä asiassa millään muotoa esteellinen, sillä ei ole näköpiirissä, että saisin perintöjä tai lahjoja.

Valtioviisaasti ajatellen voisi kuitenkin olla paikallaan, että meillä säilytettäisiin lievä perintö- ja lahjavero. Erityisen lievä tämän veron on oltava maatilojen ja muiden yritysten jatkamistilanteissa.

Luovutusvoittoverotusta, joka meillä on hyvin ankara, tulisi tuntuvasti keventää. Samalla tulisi poistaa pääomatulon verotuksen progressiivisuus (30/34 %).

Monissa maissa verovelvollinen saa edelleen luovutusvoiton verovapaana, kun tietty vähimmäisomistusaika täyttyy. Meilläkin oli tällainen lainsäädäntö ennen vuotta 1986. Eräs mahdollisuus olisi palauttaa hankintameno-olettama nykyisestä 40 prosentista 50 prosenttiin vähintään 10 vuoden omistusajan täyttyessä.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri