Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

De minimis-tuesta yhteismetsien kompastuskivi

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 14/2011)

Käsittelin KM-lehden numerossa 11/2011 yhteismetsän 2-4 prosenttiyksikön verokantaetua pääomatulon veroprosenttiin nähden. Yhteismetsässä on myös metsän hoitoon ja hallintoon liittyvät mittakaavaetunsa. Tuon kirjoituksen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui: hallitus katsoi 5.10.2011 eduskunnalle antamassaan esityksessä, että verokantaetu ja myös metsävähennys olisi EU:n valtiontukisäännösten tarkoittamaa de minimis-tukea. Eduskunta myös hyväksyi esityksen hallituspuolueiden voimin sellaisenaan, tosin tässä vaiheessa vain vuoden 2012 loppuun asti. Lopputulos voi olla, etteivät suurimmat yhteismetsät voi käyttää täysitehoisesti oikeuttaan metsävähennykseen.

Tukitulkinta perustuu EU:n komission ns. de minimis-asetukseen, joka pohjautuu EU:n perustamissopimuksen soveltamiseen. Verotuksen kautta myönnettävän de minimis-tuen määrä ei saa ylittää 200 000 euroa verovuonna. Tuensaajan saamien kaikkien (verotukseen liittyvien tai muiden) de minimis-tukien yhteismäärä ei saa ylittää 200 000 euron määrää verovuoden ja kahden edellisen verovuoden aikana.

Tuen myöntämisajankohtana pidetään verotuksen valmistumisajankohtaa. Valtiontuen määräksi katsotaan sen määrän, joka ilman tukitoimenpidettä olisi määrätty veron määräksi, ja tosiasiallisesti määrätyn veron erotus.

Valtiovarainministeriön kanta

Valtiovarainministeriö (VM) katsoo yhteismetsän verokantaedun valtiontueksi. VM korostaa, että metsätalouden harjoittaminen on taloudellista toimintaa kilpailluilla kansainvälisillä markkinoilla ja että verokantaetu suosii yhteismetsän kautta harjoitettua toimintaa suhteessa muihin metsätalouden harjoittajiin. Asennelatausta ei siis näytä puuttuvan.

Metsävähennyksessä ministeriötä kiusaa se, että puun myyntitulosta voidaan vähentää metsävähennyksenä kiinteistökohtaisesti tarkastellen enemmän kuin ko. kiinteistön hankintameno. Huoli on outo, koska metsä on taloudellinen kokonaisuus ja koska metsävähennyksen enimmäismäärä on vain 60 % metsän yhteenlasketusta hankintamenosta.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan näkemys vuonna 2008

Valtiovarainvaliokunta käsitteli joulukuussa 2008 puun myyntitulon veronhuojennuksen yhteydessä de minimis -asetuksen soveltamista metsävähennykseen. Valiokunta totesi, että metsävähennyksessä on kysymys kaiken kaikkiaan metsäkiinteistön puuston hankintamenon vähentämisestä. Metsävähennys on luonnollinen vähennys ja näin osa yleistä verojärjestelmää.

Valiokunta kuitenkin sisällytti metsävähennyksen oikeusvarmuuden vuoksi de minimis-tuen piiriin puun myyntitulon määräaikaisen veronhuojennuksen ajaksi vuosiksi 2009-2011. Samalla valiokunta edellytti, että VM selvittää ennen väliaikaisen lain voimassaolon päättymistä, miten metsävähennys voidaan poistaa de minimis-tuen piiristä. Tällaista selvitystä ei ole tehty.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan näkemys vuonna 2011

Valtiovarainvaliokunta pysyy 7.12.2011 valmistuneessa mietinnössään laajoin perusteluin kannassaan, jonka mukaan metsävähennystä ei tule lukea de minimis-tuen piiriin. Valiokunta toteaa myös, että valiokunnan ja ministeriön näkemykset poikkeavat täysin toisistaan. Lopputulos, johon valiokunta hallituspuolueiden enemmistöllä päätyi, on kuitenkin outo: metsävähennystä koskeva de minimis-säännös säädetään olemaan voimassa vuoden 2012 loppuun. Ministeriön tulee varmistaa asian oikeustila EU:n komission kanssa vuoden 2012 aikana niin, että tieto on käytettävissä, ennen kuin vaatimus metsävähennyksestä on esitettävä vuoden 2012 verotuksessa.

Valiokunta katsoo myös, ettei yhteismetsien verokantaeroa ole pidettävä valtiontukena eikä siihen näin ollen ole perusteltua soveltaa de minimis-sääntelyä. Valiokunta toteaa perusteluissaan mm., että yhteismetsät ovat yhteispäätöksiä toteuttavia osakaskuntia, joille on säädetty itsenäinen oikeustoimikelpoisuus ja verovelvollisasema. Niitä voidaan kohdella sen vuoksi omana verovelvollisryhmänään myös verokannan suhteen. Kun lisäksi otetaan huomioon, että yksityinen metsänomistaja voi liittyä koska tahansa yhteismetsän osakkaaksi, verokohtelun neutraalisuuskaan ei oikeuta pitämään verokantaeroa valtiontukena.

Hallituspuolueiden loppupäätelmä on myös verokantaeron osalta outo: de minimis-säännös säädetään myös verokantaeron osalta voimaan vuoden 2012 loppuun. Ministeriön on selvitettävä vuoden 2012 aikana EU:n komission kanta myös verokantaeroon.

Hallitus ottaa suuren riskin

EU:n komissio ei ole saadun kokemuksen mukaan yhdessä vuodessa ehtinyt selvittää kantaansa juuri mihinkään. Täten aikataulu voi pettää.

EU:n komissio löytää myös yleensä, jollei valtiontukea, niin ainakin ongelmia. Metsävähennys, jota kohtaan Suomen valtiovarainministeriön virkakunnassa on jostain käsittämättömästä syystä merkittävää vastustusta, voi kaiken kaikkiaankin olla vaarassa.

Suomessa ei pidetä erillistä kokoavaa de minimis-tuki -rekisteriä. Metsävähennyksen osalta valtiontueksi on katsottu verotuksen toimittamisen yhteydessä koko metsävähennyksen määrä tuloveroprosentilla kerrottuna, ts. metsävähennyksen ollessa esim. 200 000 euroa yhteismetsän valtiontuki olisi 28 % x 200 000 euroa = 56 000 euroa. Metsävähennyksen ja yhteismetsien verokantaeron lisäksi de minimis-tukeen luetaan puun myyntitulon veronhuojennukset vuosilta 2009-2011.

- Esko Kiviranta
Varsinais-Suomen vaalipiiri