Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Taloudessa menee hyvin, maataloudessa ei

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 8/2018)

Paljon on puhuttu ja aiheellisesti siitä, että Suomen talous jälleen kasvaa. Elämme jo kolmatta peräkkäistä bruttokansantuotteemme kasvuvuotta. Menossa on toinen peräkkäinen merkittävän talouskasvun vuosi: Viime vuonna kasvu oli jo 2,8 prosenttia. Tänä vuonna se voi olla enemmän. Tänä vuonna saavutamme todennäköisesti vuoden 2008 bruttokansantuotteen tason. Kehitys jatkunee hyvänä myös parin seuraavan vuoden ajan.

Kaikesta edellä esittämästäni on syytä iloita. Valtiontalous on kuitenkin edelleen alijäämäinen. Valtiovarainministeriön julkistamien tietojen mukaan valtion budjetin alijäämä kertyy myös vuonna 2019 1,5-2 miljardia euroa budjetin loppusumman ollessa noin 55 miljardia euroa. Valtion velka nousee vuonna 2019 noin 109 miljardiin euroon.

Lisävelkaantumisen tahti on toki hidastunut. Vielä vuonna 2014 budjetin alijäämää oli 6,6 miljardia euroa. On täysin mahdollista, että vuonna 2021 valtion budjetti saadaan tasapainoon, eikä lisävelanottoa siis enää jouduta jatkamaan.

Selvää kuitenkin on, että ns. jakovaraa ei ensi vuodelle ole muutoin kuin velaksi. Koko ajan sen sijaan valtiontaloutta vaanii jakovaara, joka on erityisesti eduskuntavaalivuoden vaara.

Kaiken kaikkiaan taloudessa on tultu vaativaan vaiheeseen. Hallituksen taidokkuutta mitataan nyt sillä, malttaako se olla häiritsemättä hyvää talouskehitystä. Talous ei nyt tarvitsisi valtion budjettien kautta toteutettavia ylimääräisiä piristysruiskeita menonlisäyksinä tai veronkevennyksinä. Hallitus aikoo kuitenkin pitää hallitusohjelmassa tekemänsä lupauksen, ettei kokonaisveroaste tällä vaalikaudella nouse ja että työn verotusta kevennetään.

Suomen vientiyritykset ovat yleensä menettäneet kilpailukykynsä liiallisten sopimuspalkkojen korotusten ja palkkaliukumien seurauksena. Nyt talous ei näytä suuremmin ylikuumentuneen eikä palkkaperustainen kustannusinflaatio ole käynnistynyt. Tärkeimmissä kilpailijamaissamme palkat ovat nousseet enemmän kuin Suomessa ja näin suhteellinen vientikilpailukykymme on jopa parantunut.

Olemme vielä nähneet senkin ihmeen, että Euroopan Keskuspankki (EKP) on perin epätavanomaisilla rahapoliittisilla toimillaan kyennyt pitämään korkotason alhaalla. Huolimatta väljästä rahapolitiikasta tavarainflaatio ei ole lähtenyt liikkeelle. Matala korkotaso on mahdollistanut riskinoton eri muodoissaan, myös yritystoiminnassa. EKP on ilmoittanut, että saamme nauttia maltillisesta korkotasosta ainakin vuoden 2019 loppupuolelle asti. Inflaatio ei ole vielä lähelläkään EKP:n noin kahden prosentin tavoitetasoa.

Maatalouden vaikeudet tunnetaan huonosti

En lakkaa toistamasta sitä, että maataloustulo (korvaus viljelijän työstä ja hänen maatalouteen sijoittamastaan pääomasta) on alentunut Suomessa maan EU-jäsenyyden aikana noin 60 prosenttia ja viljelijöiden lukumäärä noin 50 prosenttia. Tapahtunut tila- ja yksikkökoon kasvu on toteutunut raskaalla velkaantumisella tilanteessa, jossa maatalouden kannattavuus on jatkuvasti heikentynyt. Mikään ei viittaa siihen, etteikö huono kannattavuus jatku, ellei maatalouden tuntemus todellisten päättäjien joukossa kasva. Eduskunnan jäsenten maatalousmyönteisyys on suurta vaalien alla, mutta se joukko, joka kokemusperäisesti tuntee maatalouden taloustilanteen ongelmat, ei eduskunnassa ole suuren suuri.

Maatalouden pääongelma on pitkään jatkunut erittäin heikko kannattavuus, joka tekee tämän kesän ennätyksellisestä kuivuudesta taloudellisesti ylivoimaisen, useilla tiloilla kohtalokkaan. Hallitus ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ovat paljon vartijoina.

Erityistä huomiota viljelijät tulevat kiinnittämään kasvinviljely- ja kotieläintilojen tasapuoliseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Luin juuri äsken (14.8.2018) MTK-Varsinais-Suomen tuoreen avoimen kirjeen, jossa vaaditaan kuivuudesta kärsineille alueille hehtaariperusteista yleiskorvausta ja valtion takaamaa matalakorkoista korkotukilainaa, jolla on pitkä takaisinmaksuaika.

Kaksi peräkkäistä vaikeaa vuotta on liikaa niillekin, jotka vielä ovat kovalla työllä jotenkin pärjänneet. Onni onnettomuudessa on, että kova kuivuus on Suomen lisäksi kohdannut Skandinaviaa, Baltian maita ja Keski-Euroopan pohjoisimpia valtioita, kuten Puolaa, Saksaa ja Belgiaa. Jopa Ruotsi, joka ei yleensä valtiollisella tasolla suuremmin maatalouden ongelmista piittaa, on kääntynyt liikakuivuuden johdosta EU:n komission puoleen jo varhaisessa vaiheessa. Toivoa on EU:n kriisiavusta, johon jäsenvaltio on usein saanut lisätä toisen puolikkaan kansallisista varoista ns. top-up -tukena.

Ruotsin sosialidemokraattien johtama hallitus teki jo 30.7.2018 maatalouden kriisituesta 1,2 miljardin kruunun (120 miljoonan euron) päätöksen, jossa se sovelsi EU:n ns. de minimis -säännöstä. Maataloudessa de minimis -tuen enimmäismäärä on 15 000 euroa kolmen verovuoden aikana. Se saadaan myöntää jäsenvaltion omista budjettivaroista.

Kannatan sinänsä em. hallitusohjelman keskeistä verolinjausta, mutta kannattanee silti tunnistaa, että pelkästään valtiovarainministeri Petteri Orpon suunnittelemia ansiotulon veronkevennyksiä vastaava summa (noin 300 miljoonaa euroa) lähes kaksinkertaistaisi Suomen koko maataloustulon, joka on nyt noin 400 miljoonaa euroa.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri