Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Luonnonhaitta- ja ympäristökorvauksessa vielä huolenpitoa

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 5/2018)

EU:ssa suunnitellaan jo täyttä päätä seuraavaa rahastokautta ja myös sen maatalouspolitiikkaa. Meillä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaisen rahoituksen riittävyys keskeisiin tukimuotoihin, luonnonhaittakorvaukseen ja ympäristökorvaukseen, aiheuttaa vielä maa- ja metsätalousministerille nykyisellä rahoituskaudella monta harmaata hiusta.

Luonnonhaittakorvauksen leikkauksia peruttu

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan sisältyi leikkauksia maaseutuohjelman kansalliseen rahoitukseen. Ne kohdistettiin luonnonhaittakorvaukseen. Vuosien 2016 ja 2017 leikkaukset kuitenkin peruttiin.

Vuoden 2018 luonnonhaittakorvauksen leikkaus sen sijaan toteutuu. Se on viisi euroa hehtaarilta ja vuositason lukuna se on reilut 20 miljoonaa euroa.

Valtiontalouden kehyksistä vuosille 2019-2022 päätettiin 5.4.2018. Niissä todetaan, että "luonnonhaittakorvauksiin kohdennetaan kertaluonteisesti 10 milj. euroa vuodelle 2019". Samalla hallituksesta ilmoitettiin, että luonnonhaittakorvauksen leikkaus vuodelle 2019 perutaan kokonaan.

Selvää on, että tuo kehysten 10 miljoonaa euroa ei riitä vuoden 2019 leikkauksen perumiseen. Ministeri Jari Leppä onkin luvannut, että tarvittava lisäraha osoitetaan tulevassa budjetissa tai lisäbudjeteissa. Lisätarve näyttää olevan runsaat 10 milj. euroa.

Vuodelle 2020 nykyinen hallitus ei enää laadi talousarviota. Tuosta rahastokauden viimeisestäkin vuodesta on kuitenkin kannettava huolta. Jotta vuoden 2020 luonnonhaittakorvauksen rahoituksesta ei tarvitsisi tinkiä, tarvitaan myös vuodelle 2020 lisärahoitusta reilut 20 milj. euroa.

Ympäristökorvaus murheenkryyni

Vuoden 2015 keväällä toteutettu ympäristökorvausten haku ylitti etukäteisarviot. Lisäksi vuoden 2014 ympäristötukimenoja maksettiin nykyisen rahastokauden kehyksistä.

Maaseutuohjelman ympäristökorvauksien määrärahakehyksestä tuli aivan liian pieni viljelijöille tarjottuihin ehtoihin nähden. Alkuvuonna 2016 tehty ohjelman muutos, jolla rajoitettiin ympäristökorvauksen toimia, ei myöskään ollut riittävä.

Ympäristökorvauksen merkittävä rahoitusvaje vuonna 2020 näyttää vääjäämättömältä. Tämä on erityisesti eteläisen Suomen ja rannikkoalueen maatalouden kannalta vakava ongelma.

Rahaa on kulunut ennakoitua enemmän erityisesti suojavyöhykkeisiin, mutta myös kerääjäkasveihin ja talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen. Muistissa on myös se, kuinka pääministeri Alexander Stubbin hallitus, jossa maa- ja metsätalousministerinä oli Petteri Orpo ja ympäristöministerinä Ville Niinistö, haparoi niin sanottujen suojavyöhykkeiden määrittelyssä (joita ei pidä sekoittaa suojakaistoihin).

Muiden toimenpiteiden, esim. eläinten hyvinvointikorvauksen ja neuvontapalvelujen määrärahasäästö mahdollistaa ympäristökorvauksen vajeen paikkaamista jonkin verran. Koko vajetta ei kuitenkaan tätä kautta voida täyttää. Ympäristökorvauksen vajeeksi jää lähemmäs 100 milj. euroa. Rahaa siis tarvittaisiin lisää, jotta nykyisin ohjelmaehdoin voitaisiin mennä rahastokauden loppuun asti. Jos uuden rahastokauden alkuunpääsy lykkääntyy, lienevät vuoden 2020 ympäristökorvauksen ehdot edellisten rahastokausivaihdosten tapaan voimassa vielä vuonna 2021 ja mahdollisesti myöhemminkin, mikä lisää esillä olevan asian ongelmallisuutta. Koko Suomen vuotuinen maataloustulo - siis korvaus, jonka viljelijä saa työlleen ja sijoittamalleen pääomalle, on viime vuosina ollut vain 400-500 milj. euroa. Siihen 100 milj. euroa on iso lovi.

Mahdollinen ohjelmamuutos vuoden 2020 ympäristökorvaukseen edellyttää EU:n komission hyväksymistä. Käytännössä riittää, että muutoshakemus toimitetaan komissiolle tammikuussa 2020.

Ympäristökorvauksen varojen riittämättömyys kuuluu Kataisen ja Stubbin hallitusten syntilistalle. Sipilän hallitus ei ole leikannut mitään ympäristökorvauksesta. Ongelma on Sipilän hallituksesta riippumattomista syistä kaatunut sen syliin, vaikkei vuoden 2020 budjetin antaminen eduskunnalle enää kuulu nykyiselle hallitukselle.

Yritystukityöryhmän työlle kepeät mullat

Ylistin Käytännön Maamies -lehden numerossa 2/2018 kansanedustajakollega Mauri Pekkarista hänen uutteruudestaan ja sitkeydestään. Monen mielestä Pekkarinen osoittautui liiankin uutteraksi ja sitkeäksi parlamentaarisen yritystukityöryhmän puheenjohtajana. Moni kokenut kansanedustaja piti alun perin selvänä, että jos kolme hallituspuoluetta ei pääse yksimielisyyteen yritystoiminnalle annettavien suorien tukien ja verotukien vähentämisestä, ei yksimielisyyteen pääseminen ainakaan helpotu siitä, että pöytään tulee mukaan kuusi oppositiopuoluetta.

Moni yrittäjän ystävä ajattelee varmaan hiljaa mielessään, että tulos oli paras mahdollinen, kun työryhmän työ päättyi umpikujaan. Tulilinjalla olivat myös viljelijät ja metsänomistajat erityisesti verotukien osalta. Työtä läheltä seuranneena ei tietenkään ole soveliasta kertoa keskeneräiseksi jääneen työn eri vaiheista. Leikkauspöydällä olivat kuitenkin kaikki ne tuet, jotka helmikuun numerossa luettelin. Tärkeitä torjuntavoittoja saavutettiin: esimerkiksi puun myyntitulon verotuksen kulmakivi metsävähennys (joka ei tietenkään edes ole verotuki) säilyi ja maaseudun tupossa 11.3.2005 sovittu energiatuotteiden valmisteveron palautus jatkuu muuttumattomana.

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri