Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Avioehtosopimus ja testamentti samassa pöydässä

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 11/2019)

Avio-oikeus voidaan poistaa avioehtosopimuksella tai määräyksellä, jonka lahjanantaja on sisällyttänyt lahjakirjaan tai testamentintekijä testamenttiin. Joskus avioehtosopimuksen tekemisen esittäminen voi herättää tulevassa puolisossa vahvoja kielteisiä tunnepohjaisia reaktioita. Tilannetta voi pehmentää samassa pöydässä tehtävä puolisoiden keskinäinen testamentti. On syytä muistaa, että avioehtosopimus tehdään avioeron varalta, kun sen sijaan testamentti laaditaan kuoleman varalta.

Avioliittolain varallisuusjärjestelmä

Avioliittolaki rakentuu puolisoiden omaisuuden erillisyyden periaatteelle. Kummallakin puolisolla on oma omaisuutensa.

Puoliso saa eräin rajoituksin määrätä omasta omaisuudestaan avioliiton aikana. Merkittävimmät rajoitukset koskevat puolisoiden yhteistä kotia ja puolisoiden yhteistä asuntoirtaimistoa, joiden luovuttaminen edellyttää toisen puolison suostumusta.

Omaisuuden katsotaan kuuluvan sille, jonka nimissä se on, ellei toisin osoiteta (nimiperiaate). Irtaimen esineen katsotaan kuuluvan puolisoille yhteisesti yhtä suurin osuuksin, jos omistussuhteita ei voida selvittää.

Aviopuolisoiden omaisuuden erillisyyttä vastaa johdonmukaisesti puolisoiden velkojen erillisyys. Kumpikin puoliso vastaa yksin siitä velasta, jonka hän on tehnyt ennen avioliittoa tai sen aikana. Pieni poikkeus velkojen erillisyyden periaatteesta ovat perheen elatusta varten tehdyt velat, esim. velaksi tehdyt ruokaostokset. Puolisot eivät näistäkään veloista vastaa yhteisvastuullisesti, jos velkoja on tiennyt, että puolisot välien rikkoutumisen vuoksi asuvat erillään.

Avioehtosopimus

Kihlakumppanit tai puolisot voivat avioehtosopimuksessa määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka toinen myöhemmin saa tai hankkii. Avioehtosopimus voidaan tehdä ennen avioliittoa tai sen aikana.

Avio-oikeuden piiristä poistetun omaisuuden sijaan tullut omaisuus on ilman erityistä avioehtosopimuksen määräystä avio-oikeuden ulkopuolella. Tästä huolimatta avioehtosopimukseen otetaan säännönmukaisesti määräys tällaisen sijaan tulleen omaisuuden poistamisesta avio-oikeuden piiristä.

Avioehtosopimuksen määräyksen, ettei kummallakaan puolisolla ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on korkeimman oikeuden päätöksessä katsottu tarkoittavan myös sitä omaisuutta, jonka puolisot tai toinen heistä saa vastikkeettomasti tai hankkii myöhemmin. Saman korkeimman oikeuden päätöksen mukaan avioehtosopimuksen on avio-oikeuden kokonaan poistavana katsottu poistavan avio-oikeuden piiristä myös puolisoiden omaisuuden tuoton. Sopimukseen on kuitenkin silti aina syytä sisällyttää nimenomainen lauseke tuoton poistamiseksi avio-oikeuden piiristä, jos näin on tarkoitettu.

Avio-oikeus voidaan sopia poistetuksi myös vain tietyn omaisuuden, esim. tietyn kiinteistön tai kaikkien kiinteistöjen, osalta. Voidaan esim. sopia, ettei avio-oikeutta ole maatilatalouden, siis maa- ja metsätalouden harjoittamiseen liittyvään omaisuuteen.

Päteväksi on katsottu myös puolisoiden välinen avioehtosopimus, jossa oli sovittu, että avioliiton purkautuessa avioeron vuoksi kummallakaan puolisolla ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen ja että avioliiton purkautuessa toisen puolison kuoleman johdosta leskellä oli avio-oikeus kuolleen puolison omaisuuteen.

Puolisot voivat myös sopia uudella avioehtosopimuksella, että puolisolla on avio-oikeus sellaiseen omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen mukaan ei ollut avio-oikeutta.

Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Sen on oltava päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Puolisoiden ja kahden esteettömän todistajan on oltava yhtaikaa läsnä sopimusta allekirjoitettaessa.

Avioehtosopimus on jätettävä maistraattiin rekisteröitäväksi.

Kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, jos puoliso vuoden kuluessa toisen puolison konkurssin alkamisesta tekee tästä asianmukaisen ilmoituksen maistraattiin.

Avio-oikeuden poistava lahjakirja- tai testamenttimääräys

Avio-oikeutta ei ole omaisuuteen, josta lahjakirjassa tai testamentissa on niin määrätty, eikä myöskään tällaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen. Jos lahjanantajan tai testamentintekijän tarkoituksena on, ettei avio-oikeutta ole myöskään lahjoitetun tai testamentatun omaisuuden tuottoon, on tästä pantava määräys lahjakirjaan tai testamenttiin.

Vain kokonaan vastikkeeton saanto katsotaan sellaiseksi lahjakirjaksi, johon lahjansaaja voi liittää lahjansaajan puolison avio-oikeuden poistavan määräyksen. Lahjakirjan vastikkeellisuutta tai vastikkeettomuutta tulkitaan varsin ankarasti. Luovutus katsotaan vastikkeelliseksi ja luovutuskirja kauppakirjaksi, vaikka vastikkeena olisi vain syytinkietuus.

Lahjakirjamääräyksessä ei lahjansaajan puolison nimeä tarvitse mainita eikä sen tarvitse olla tiedossa, ts. lahjansaajalla ei tarvitse vielä edes olla puolisoa. Toisaalta määräys koskee kaikkia lahjansaajan tuleviakin puolisoita. Esim. vanhemmat voivat lapsen puolison avio-oikeuden poistavalla lahjakirja- tai testamenttimääräyksellä pyrkiä varmistamaan sukutilan säilymisen suvun omistuksessa.

Puolisoiden välistä avioehtosopimusta voidaan sovitella avioerotilanteessa, mutta avio-oikeuden poistavaa lahjanantajan tai testamentintekijän lahjakirja- tai testamenttimääräystä ei voida sovitella. Myös avio-oikeuden poistava lahjakirja- tai testamenttimääräys on tehtävä avioehtosopimuksen muotomääräystä noudattaen. Ko. määräyksen sisältävän lahjakirjan ja testamentin tulee siis olla päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.

Omaisuuden erottelu vai ositus

Avioerotilanteessa puolisoiden omaisuus vain erotellaan fyysisesti, jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen eikä tuomioistuin sovittele heidän avioehtosopimustaan. Omaisuuden ositus taas tehdään tilanteessa, jossa ainakin jommallakummalla puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen.

Avioerotilanteessa osituksen piiriin tuleva puolisoiden omaisuusmassa määräytyy avioeroa koskevan kuuden kuukauden harkinta-ajan alkamisajankohdan tilanteen mukaan. Harkinta-aika alkaa siitä, kun avioliiton purkamista koskeva puolisoiden yhteinen hakemus on jätetty tuomioistuimelle tai kun puolison hakemus on annettu tiedoksi toiselle puolisolle. Omaisuuden arvo puolestaan määräytyy osituksen toimittamisajankohdan mukaan (käytännössä ratkaiseva on ositussopimuksen allekirjoituspäivä). Sopimukseen perustuvan osituksen vaihtoehto on hakea käräjäoikeudelta pesänjakajamääräystä, jolloin ositus tapahtuu toimitusjakona. Tämä ei ole mm. kalleutensa vuoksi suositeltava vaihtoehto. Käytännössä valta siirtyy pesänjakajalle, joka usein laskuttaa innokkaasti vaatimattomastakin työstä. Sopimukseen perustuva ositus voidaan toki tehdä pesänjakajamääräyksen antamisen jälkeenkin, olkoonkin, että se on käytännössä harvinaista.

Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alaisia netto-omaisuuksia, ts. kummankin puolison käypään arvoon arvostettujen varojen ja velkojen erotusta, verrataan toisiinsa. Puolisoiden avio-oikeuden alaisten netto-omaisuuksien yhteismäärä jaetaan kahdella. Näin saatua puolikasta nimitetään avio-osaksi. Enemmän avio-oikeuden alaista netto-omaisuutta omistava puoliso joutuu antamaan vähemmän tällaista omaisuutta omistavalle puolisolle tämän avio-oikeuden nojalla ns. tasinkoa avio-osien tasaamiseksi.

Omaisuuden erottelu tai ositus voi tulla tehtäväksi puolisoiden kesken avioeron johdosta, mutta myös kuoleman seurauksena lesken ja kuolleen puolisen perillisten välillä.

Leski ei ole osituksessa velvollinen luovuttamaan perillisille tasinkoa kuolleen puolison avio-oikeuden perusteella. Sen sijaan kuolleen puolison perilliset voivat joutua maksamaan tasinkoa leskelle tämän avio-oikeuden perusteella.

Osituksen sovittelu

Ositusta voidaan sovitella, jos se muutoin johtaisi kohtuuttomaan tulokseen tai toinen puoliso saisi perusteetonta taloudellista etua. Sovittelusäännös on luonteeltaan poikkeussäännös. Sovitteluvaatimuksen puoliso voi tehdä osituksessa tai sen jälkeen. Viime kädessä sovittelusta tekee päätöksen tuomioistuin. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon

- avioliiton kestoaika

- puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi

- muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat

Käytännössä puolittaminen aviovarallisuusjärjestelmän pääperiaatteena on yhä säilyttänyt paikkansa.

Tasinko-oikeuden rajoittaminen tai poistaminen tulee kysymykseen lähinnä lyhyen avioliiton jälkeen, kun toisen puolison omaisuus on ollut huomattavasti toisen omaisuutta suurempi avioliittoa solmittaessa. Tuolloin voidaan katsoa, että ”köyhempi” puoliso saisi perusteetonta etua, jos hän saisi osituksessa esim. puolet maatilan nettoarvosta.

Laissa ei ole sääntöä siitä, miten laajasti ja milloin tasinko-oikeutta on perusteltua rajoittaa tai poistaa avioliiton lyhyyden takia. Ohjeena voitaneen pitää viittä vuotta, jonka kuluttua avio-oikeutta ei yleensä voitane rajoittaa avioliiton kestoajan perusteella. Huomioon otettaneen myös tosiasiallinen yhdessä asuminen ennen avioliittoa ja mahdollinen erillään asuminen ennen muodollista avioeroa.

Avio-oikeuden sovittelua voidaan soveltaa myös, kun puoliso on ansainnut tietyn omaisuuden tai saanut omaisuutta vastikkeettomasti avioliiton vielä ollessa muodollisesti voimassa, mutta puolisoiden jo asuessa erillään. Sovittelu on mahdollista myös sen perusteella, että puolisolla on ollut omaisuutta avioliittoon mennessään tai hän on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentilla omaisuutta, ja toisella puolisolla on tuohon omaisuuteen avio-oikeus.

Sovittelun perusteella muutoin avio-oikeuden alaista omaisuutta käsitellään avio-oikeuden ulkopuolisena omaisuutena.

Toisaalta ositusta soviteltaessa voidaan myös määrätä, että omaisuus, johon toisella puolisolla ei ole avioehtosopimuksen nojalla avio-oikeutta, on omaisuuden osituksessa tästä huolimatta kokonaan tai osaksi sellaista, johon toisella puolisolla on avio-oikeus. Avioehtosopimuksen sisältämän avio-oikeuden poistavan määräyksen syrjäyttäminen vaatii kuitenkin asiaa koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan suhteellisen painavia perusteita. Käytännössä sopimusten sitovuuden periaate on edelleen myös puolisoiden välisten avioehtosopimusten sitovuuden tae.

Avioerotilanteessa avioehtosopimuksen sovittelu voi tulla kysymykseen, kun se näyttää tarpeelliselta ja kohtuulliselta asunnon ja taloudellisen perusturvan takaamiseksi pitkäaikaisen avioliiton jälkeen omaisuutta vailla olevalle, pienituloiselle puolisolle. Sovittelu on mahdollista myös, kun eroavat puolisot ovat tehneet vuosikymmeniä yhdessä työtä toisen nimissä olevan tilan hoitamiseksi ja sen vastuiden maksamiseksi. Toinen puolisoista voidaan myös velvoittaa maksamaan toiselle elatusapua joka kertakaikkisena korvauksena tai esim. kuukausittaisena suorituksena määräajan tai toistaiseksi.

Keskinäinen testamentti

Koska avioehtosopimus tehdään avioeron ja testamentti kuoleman varalta, kihlakumppaneiden tai puolisoiden olisi asianmukaista avioehtosopimuksen lisäksi harkita myös keskinäisen testamentin laatimista. Siihen kirjataan puolison oikeudet kuoleman varalta. Puolisoiden keskinäinen hallintaoikeustestamentti ei johda perintöverotukseen, omistusoikeustestamentti sen sijaan johtaa.

Esimerkit avioehtosopimuksesta

Avioehtosopimus

Me allekirjoittaneet Tiina Talontyttö ja Hannu Hermanni Hulttio, jotka aiomme mennä keskenämme avioliittoon, määräämme täten, ettei kumpikaan meistä saa avio-oikeutta toisen nykyisin omistamaan eikä myöhemmin saamaan tai hankkimaan omaisuuteen tai sen tuottoon.

Tuusulassa marraskuun 11 päivänä 2019

Tiina Talontyttö   Hannu Hermanni Hulttio
pankkivirkailija  autonapumies
Tuusulan kunnasta  Helsingin kaupungista
Todistavat:

Usko Lainkeino   Soila Sipi
varatuomari   tradenomi
Helsingin kaupungista  Helsingin kaupungista

Esimerkki keskinäisestä testamentista

Keskinäinen testamentti

Me allekirjoittaneet aviopuolisot ilmoitamme täten viimeisen tahtomme ja testamenttimme olevan, että toisen meistä kuoltua saa eloon jäänyt hallinta- ja käyttöoikeuden kuolemaansa asti kaikkeen pesämme omaisuuteen jakamattomana.

Kuortaneella marraskuun 11 päivänä 2019

Kaarlo Kelpo Kandolin   Katri Kyllikki Kandolin
maanviljelijä, Kuortane   emäntä, Kuortane

Varta vasten kutsuttuina ja yhtaikaa läsnä olevina todistamme täten, että maanviljelijä Kaarlo Kelpo Kandolin ja hänen vaimonsa emäntä Katri Kyllikki Kandolin, jotka henkilökohtaisesti tunnemme, ovat tänään täysin oikeustoimikelpoisina sekä vapaasta tahdostaan ilmoittaneet edellä olevan sisältävän heidän viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa sekä tämän testamentin omakätisesti allekirjoittaneet.

Kuortaneella marraskuun 11 päivänä 2019

Paavo Pankkila   Hertta Tilinen
Pankinjohtaja, Kuortane   pankkivirkailija, Kuortane

Esko Kiviranta
Kansanedustaja, kesk.

Varsinais-Suomen vaalipiiri