Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

KHO:n päätöksiä sukupolvenvaihdoksen verotuksesta

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 11/2014)

Korkein hallinto-oikeus (KHO) teki lokakuussa 2014 kolme maatilan sukupolvenvaihdosta koskevaa veroratkaisua, joista yksi koski luovutusvoittoverotusta ja kaksi lahjaverotusta.

Maatilaa ei voi myydä osakeyhtiölle luovutusvoittoverotta

KHO teki 17.10.2014 päätöksen asiassa, joka koski maataloutta harjoittaneiden puolisoiden maatilan myyntiä heidän maataloutta jatkaneen poikansa yksin omistamalle osakeyhtiölle. Puolisoita verotettiin maatilan luovutusvoitosta.

Tuloverolaissa on KHO:n mukaan lueteltu tyhjentävästi tietyt ihmiset, jotka ovat omaisuuden luovuttajan lähisukulaisia ja joille tämän vuoksi lain säännöksen mukaan voidaan tietyin, mm. luovuttajan vähintään 10 vuoden omistusaikaa koskevin ehdoin, luovuttaa maa- tai metsätalouden kiinteää omaisuutta luovutusvoittoverotta. Näitä lähisukulaisia ovat suoraan alenevassa polvessa olevat, kuten lapsi tai lapsenlapsi yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Ko. lähisukulaisiin kuuluvat myös sisarukset yksin tai yhdessä puolison kanssa, mutta eivät enää sisarusten lapset. Viime mainittu on lain selvä epäkohta.

Omaisuuden luovutus erillisin kauppakirjoin hyväksyttiin lahjaverotuksen pohjaksi

KHO teki 24.10.2014 päätöksen asiassa, jossa A aikoi luovuttaa tyttärelleen B:lle kolmella erillisellä kauppakirjalla samassa kylässä sijaitsevat vuosikymmenien ajan omistamansa kaksi tilaa ja määräalan kolmannesta tilasta. Toinen tiloista käsitti vapaa-ajan asunnon, toinen tila ja määräala olivat metsämaata. KHO:n mukaan lahjaveron suorittamisvelvollisuus ja määrä oli tutkittava erikseen kunkin kolmen luovutuksen osalta.

Vapaa-ajan asunnon luovutus oli lahjanluonteinen kauppa. Muista kahdesta luovutuksesta ei lahjaveroa määrätty.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati, että luovutukset käsitellään lahjaverotuksessa yhtenä kokonaisuutena. Jo B:n kanssa solmittavien erillisten kauppojen kauppahintojen maksujärjestelyt, joiden mukaan kustakin kaupasta aina vuoden päättyessä maksettavista erisuuruisista lyhennyseristä muodostui vuosittain sama summa, osoitti oikeudenvalvontayksikön mukaan, että kyseessä oli etukäteen suunnitellun kokonaisuuden pilkkominen veroetujen saavuttamiseksi useampaan osaan.

Kauppakirjaluonnosten mukaisesta järjestelystä seurasi, että lahjaverotuksen ulkopuolelle jäi luovutettava metsämaa, koska kauppahinta oli sovittu sellaiseksi, että se ylitti 75 prosenttia käyvästä arvosta. Mikäli luovutukset käsiteltäisiin lahjaverotuksessa yhtenä kokonaisuutena, metsämaa ei jäisi lahjaverotuksen ulkopuolelle, ja koska kyse oli pelkästään metsämaasta, sukupolvenvaihdoshuojennus ei ollut lahjaverotuksessa mahdollinen.

Luovutuksen pilkkominen kaupoiksi ja lahjanluonteiseksi kaupaksi vaikutti myös metsävähennyksen suuruuteen. Mikäli kokonaiskauppahinta 64 100 euroa kohdistettaisiin kaikkiin siirtyviin omaisuuseriin, metsävähennyksen määrä jäisi pienemmäksi. Metsän luovutus oli esillä olevassa tapauksessa verovapaata. Vapaa-ajan kiinteistön luovutus oli sen sijaan luovutusvoittoverotuksen kohteena. Kokonaiskauppahinnan jaolla oli siten merkitystä myös luovutusvoittoverotuksessa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö katsoi, että toimenpiteiden tarkoitus oli lahjaverosta ja tuloverosta vapautuminen.

KHO hylkäsi veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Pelkästään sillä seikalla, että aiotulla tavalla toteutettavissa erillisissä luovutuksissa verorasitus muodostuisi erilaiseksi kuin jos verotuksellisesti kysymys olisi yhdestä luovutuksesta, ei KHO:n mukaan ollut tässä asiassa merkitystä.

Lahja ja lahjanluonteinen kauppa yhdistettiin lahjaverotusta toimitettaessa

KHO:n toisessa 24.10.2014 tekemässä päätöksessä oli kysymys siitä, oliko kahta samojen osapuolten välistä, siviilioikeudellisesti erillistä kiinteistökauppaa käsiteltävä lahjaverotuksessa yhtenä kokonaisuutena.

A:n tarkoituksena oli ostaa vanhemmiltaan B:ltä ja C:ltä kaupalla 1 neljä tilaa asuin- ja tuotantorakennuksineen ja kaupalla 2 kaksi tilaa, joilla oli vain yksi tuotantorakennus. Kaikki tilat myytiin peltomaahan vahvistettuina tilatukioikeuksineen. Kauppaan 1 sisältyi myös maatalousirtaimistoa.

Tilat sijaitsivat saman kunnan samassa kylässä. Kaupat oli suunniteltu tehtäväksi samana päivänä ja kauppojen tarkoitukseksi ilmoitettiin sukupolvenvaihdos.

Kaupalla 1 luovutettavat neljä tilaa B ja C olivat omistaneet yli kymmenen vuotta. Kaupalla 2 luovutettavat kaksi tilaa B ja C olivat omistaneet alle kymmenen vuotta. Kaupassa 1 A:n suoritettava vastike oli vähemmän kuin kolme neljännestä käyvästä hinnasta ja vähemmän kuin 50 prosenttia käyvästä arvosta. Tämä kauppa oli lahjanluonteinen. Kaupassa 2 suoritettava vastike oli enemmän kuin kolme neljännestä käyvästä hinnasta. Kaupoissa suoritettaviksi sovittujen kauppahintojen yhteismäärä 350 000 euroa oli alle 75 prosenttia, mutta yli 50 prosenttia, tilojen yhteenlasketusta käyvästä arvosta eli 692 303 eurosta.

Kauppa katsotaan lahjanluonteiseksi, jos kauppahinta ei ylitä 75 prosenttia käyvästä arvosta. Toisaalta lahjavero jätetään maatalouden jatkajalle maksuun panematta, jos kauppahinta on yli 50 prosenttia käyvästä arvosta.

KHO katsoi, että kysymyksessä oli yhtä ja samaa maatilakokonaisuutta koskeva yksi luovutus. Siten lahjaveroseuraamuksia oli arvioitava luovutuksen kohteena olevan maatilavarallisuuden yhteenlasketun käyvän arvon ja siitä kokonaisuudessaan maksettavan kauppahinnan perusteella.

Varsinais-Suomen vaalipiiri