Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

KHO teki rajanvetoja yhteismetsien verotuksessa

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 4/2015)

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 2.4.2015 tehnyt kaksi yhteismetsän verotusta koskevaa ratkaisua. Yhteismetsällä ei poisto-oikeutta osakkaiden maa-aineksesta

KHO:n tapauksessa 2015/883 ennakkoratkaisun hakijat olivat perineet metsätiloja, joista heidän oli tarkoitus muodostaa yhteismetsä. Metsätilat jäisivät osakkaiden omistukseen. Yhteismetsä ainoastaan hoitaisi ja hallinnoisi niitä osakkaiden puolesta. Tiloilla oli maa-aineksia, joihin oli ottolupa. Ottolupiin sisältyvien maa-ainesten arvo oli määritelty perukirjassa Verohallinnon ohjeistuksen mukaan.

Tapauksessa oli kysymys yhteismetsän oikeudesta tehdä poisto maa-ainesten perintöverotusarvosta. KHO katsoi, että vähennysten oikean kohtaantumisen kannalta poisto-oikeuden myöntäminen yhteismetsälle olisi perusteltua. Poisto-oikeuden myöntäminen muulle kuin maa-ainesten ottopaikan omistajalle edellyttäisi kuitenkin lain säännöstä. Laista puuttuu KHO:n mukaan mm. säännös yhteismetsälle myönnettävän poisto-oikeuden vaikutuksesta osakkaan luovutusvoiton verotukseen.

Yhteismetsän verotukseen liittyy seuraava KHO:n vuosikirjaratkaisu:

KHO 2006:74: A ja kuusi muuta henkilöä ovat sopineet metsätilan ostamisesta yhteisesti siinä tarkoituksessa, että he perustavat yhteismetsän. Kukin ostettavan metsätilan osaomistaja tulee yhteismetsän osakkaaksi sillä osuudella, joka vastaa hänen suorittamaansa osuutta kauppahinnasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhteismetsällä on oikeus tehdä tuloverolain mukainen metsävähennys kiinteistöiltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta siitä huolimatta, ettei perustettava yhteismetsä saa omistusoikeutta hallintaansa tulevaan osakkaiden edellä mainitulla tavalla ostamaan metsätilaan.

Onko siis maa-aineksen poisto-oikeuden siirtymistä yhteismetsälle arvioitava eri tavalla kuin metsävähennyksen siirtymistä yhteismetsälle? Metsävähennyksessä on taloudellisessa mielessä kysymys maa-ainespoistoon rinnastettavasta hankintamenon vähentämisestä, sillä metsä-vähennyksen avulla metsän hankintameno otetaan huomioon myyntitulosta tehtävänä vähennyksenä.

Maa-aineksen hankintamenon vähentämistä koskevassa ratkaisussaan KHO katsoi metsävähennystä koskevasta ratkaisusta poiketen, ettei yhteismetsälle voida myöntää tuloverolaissa tarkoitettua poisto-oikeutta osakkaiden omistamien kiinteistöjen osalta tuloverolain tulkinnalla, vaan mainitun oikeuden myöntäminen edellyttäisi sitä, että asiasta olisi säädetty laissa.

KHO lausui lopulta ennakkoratkaisunaan, että mikäli ennakkoratkaisuhakemuksessa mainitut metsätilat maa-aineksineen siirtyvät hakemuksessa tarkoitetulla tavalla kiinteistönmuodostamislain 10 luvun mukaisesti tiloista muodostettavaan yhteismetsään, yhteismetsällä ei ole oikeutta vähentää tuloverolain mukaisesti maa-aineksen hankintamenona osakkaiden osuuksille perintöverotuksessa vahvistettuja maa-ainesten perintöverotusarvoja.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus KHO:een rakentui ajatukselle, jonka mukaan yhteismetsä ei voi tehdä maa-aineksen substanssipoistoa, kun asiasta ei ole nimenomaisesti säädetty erikseen. Yhteismetsä on kuitenkin yhteisetuus ja siten erillinen verovelvollinen. Se laskee oman tuloverolain mukaisen verotettavan tuloksensa, jonka perusteella sille määrätään vero. Yhteismetsän osakkaille maksamaa voitto-osuutta ei enää veroteta osakastasolla. Näin ollen tuntuisi erikoiselta, jos jokaisesta tuloverolain mukaisesta vähennyksestä pitäisi säätää erikseen nimenomaan yhteismetsän osalta, kun näin ei tehdä minkään muunkaan verosubjektin osalta. KHO:n ratkaisu voi johtaa tilanteeseen, jossa maa-aineksen substanssipoistoa ei tehdä lainkaan - ei yhteismetsän eikä osakkaan tasolla, kun osakkaalle ei muodostu yhteismetsän jako-osuudesta verotettavaa tuloa. Osakeyhtiön perustama yhteismetsä

KHO:n tapauksessa 2015/888 keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö aikoi liittää vastikkeellisesti hankkimansa metsäkiinteistön perustamaansa yhteismetsälaissa tarkoitettuun yhteismetsään. Metsäkiinteistön omistusoikeus säilyi kiinteistöosakeyhtiöllä. Asiassa oli kysymys siitä, onko yhteismetsällä oikeus tehdä tuloverolaissa tarkoitettu metsävähennys mainitun metsäkiinteistön osalta. KHO lausui ennakkoratkaisunaan, että osakeyhtiö on yhteisö, jolla ei ole tuloverolain mukaan oikeutta metsävähennyksen tekemiseen, minkä vuoksi myöskään yhteismetsällä ei ole oikeutta tehdä metsävähennystä kiinteistöosakeyhtiön yhteismetsään liittämän metsäkiinteistön hankintamenon perusteella. Keskusverolautakunta oli aiemmin päätynyt samaan ratkaisuun, josta keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö oli valittanut KHO:een.

KHO:n edellä mainitun ratkaisun 2006:74 mukaan yhteismetsän osakkaan oikeus metsävähennykseen siirtyy yhteismetsälle sellaisena kuin se oli osakkaalla. Tässä mielessä ratkaisu on vallitsevan oikeuskäytännön mukainen, sillä osakeyhtiöllä ei ole oikeutta metsävähennykseen.

Varsinais-Suomen vaalipiiri