Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

EU:n maatalousuudistus vielä pahasti keskeneräinen

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 8/2013)

EU:n maatalousuudistuksesta on ennenaikaista ottaa jyrkkiä kantoja suuntaan tai toiseen. Vielä tämän vuoden puolella uudistuksen vaikutuksista voitaneen tehdä tuotantosuunta- ja tilakohtaisia arvioita. Täysin avoimena on Etelä-Suomen kansallinen tuki, ns. 141-tuki, joka on katkolla ensi vuodenvaihteessa ja josta virallisia neuvotteluja aletaan käydä vasta alkusyksystä.

EU-tulotuen määrä alenee tämän vuoden 525 miljoonasta eurosta vuonna 2014 510 miljoonaan euroon, jolla tasolla se EU:n huippukokouksen päätöksen mukaan pysynee koko rahoituskauden 2014-2020 ajan. EU-tulotuen jakautuminen hehtaarikohtaiseen tasatukeen ja tuotantosidonnaisiin viljelijätukiin alkavat olla pääpiirteissään selvillä. Maakohtaiset neuvottelut tuotantosidonnaisten tukien osuudesta ja tuotantosuuntakohtaisesta kohdistumisesta ovat kuitenkin vielä EU:n komission kanssa käymättä.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta vuosille 2014-2020 on maa- ja metsätalousministeriön (MMM) valmistelema toukokuussa 2013 julkaistu luonnos, josta pyydettiin lausunnot 25.6.2013 mennessä mm. tuottajajärjestöiltä. Myös 17.6.2013 päivätty luonnos em. kehittämisohjelman rahoituksen jakautumisesta toimenpiteittäin on julkaistu MMM:n verkkosivuilla (ks. tästä taulukko 1).

Luonnonhaittakorvaukseen käytettävä rahoitus pysyisi nykyisellään (noin 421 miljoonaa euroa vuodessa). Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteisiin käytettävä rahoitus (luomu mukaan lukien yhteensä noin 271 miljoonaa euroa) supistuu noin 20 %:lla, koska näitä toimenpiteitä katsotaan ikään kuin rahoitettavan (rahamäärää kuitenkaan kasvattamatta) EU-tulotuen hehtaarikohtaiseen tilatukeen sisällytettävän viherryttämisvaatimuksen rahoituksena. Sitä, millä perusteilla jäljelle jäävä ympäristötuki maksetaan, ei ole päätetty.

Eläinten hyvinvointiin käytettävä rahamäärä kasvaisi edellisestä rahoituskaudesta yli nelinkertaiseksi, mikä vaikuttaa suoranaiselta tulokaappaukselta. Euromääräisesti eläinten hyvinvointiin käytettävä rahamäärä kasvaa 397 miljoonalla eurolla ja maatalouden ympäristötoimenpiteiden rahoitus supistuu 484 miljoonalla eurolla. Tämä näyttää käytännössä merkitsevän tulonsiirtoa kasvinviljelytiloilta kotieläintiloille. Samaan suuntaan vaikuttaa EU-tulotukia koskeva tuotantosidonnaisten tukien lisäys. Jos luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotukseen ohjattaisiin sama kokonaiseuromäärä kuin nykyisin, tämäkin suosisi kotieläintiloja suhteessa kasvinviljelytiloihin, sillä kotieläintilojen hehtaarimäärä on kotieläintalouden lopettamisen johdosta alentunut.

EU-tulotuet

EU:n suorista tulotuista käydyssä keskustelussa nousivat meillä polttopisteeseen viherryttämisvaatimukset. EU:n linjauksen mukaan 30 % suorista EU-tulotuista ohjataan niille tiloille, jotka täyttävät viherryttämisvaatimukset. Kyse ei ole suoran EU-tulotuen lisäyksestä, vaan eräiden ympäristötukiehtoja muistuttavien ehtojen lisäämisestä hehtaarikohtaisen tilatuen saamisehtoihin ilman lisärahaa.

Viherryttämisvaatimuksiin sisältyvässä viljelyn monipuolistamisvaatimuksessa edellytetään kolmea viljelykasvia yli 30 peltohehtaarin tiloilla. Suomelle myönteisenä poikkeuksena kuitenkin päätettiin, että yli 10 peltohehtaarin tiloilla, jotka sijaitsevat 62. leveyspiirin pohjoispuolella tai tietyillä lähialueilla (Suomessa käytännössä

C-tukialueella), vaatimus on vähintään kaksi viljelykasvia. Koko maata koskee sääntö, jonka mukaan enintään 10 peltohehtaarin tiloilla ei viljelykasvien lukumäärävaatimusta sovelleta ollenkaan. Myöskään siinä tapauksessa, että tilalla on pysyvää nurmea yli 75 % peltopinta-alasta, ei viljelykasvien lukumäärävaatimusta sovelleta.

Viherryttämisvaatimuksiin sisältyvän tilakohtaisen ekologisen alan, jota ei ole tarkoin vielä määritelty, tulee olla 5 % peltopinta-alasta ja sen vaatimus voi nousta 7 %:iin vuodesta 2018 alkaen. Tämän vaatimuksen täyttämistä helpottaa Ruotsin aloitteesta toteutunut poikkeus, jonka mukaan niissä kunnissa, joissa maapinta-alasta vähintään 50 % on metsää ja metsäalan ja pellon suhdeluku on yli 3:1, ekologisen pinta-alan vaatimusta ei ole. Tämä tilanne koskee yli kahta kolmannesta Suomen kunnista. Alueet määritellään kansallisessa toimeenpanossa.

Tuotantosidonnaista suoraa EU-tulotukea saa maksaa jonkin verran nykyistä enemmän. Tällä hetkellä EU:n tuotantosidonnaista tukea maksetaan Etelä-Suomen maidolle, naudanlihalle, lampaanlihalle, valkuais- ja öljykasveille sekä tärkkelysperunalle. Osaltaan tämä tuki on korvannut alenevaa 141-tukea (ks. taulukko 2). Jatkossa tuotantosidonnaista tukea voidaan maksaa myös mm. sokerijuurikkaalle, vihanneksille ja viljalle. Vilja ei kuitenkaan liene listan kärkipäässä.

Tuotantosidonnaisen tuen määrä saisi olla 13 % EU-tulotukien kokonaismäärästä, EU:n komission suostumuksella enemmänkin. Valkuaiskasveille voitaisiin maksaa lisäksi 2 % EU-tulotukien kokonaismäärästä tuotantosidonnaisena.

Nykyisten tukien jatkaminen sitoo noin 11 % EU-tulotuista tuotantoon. Mikäli prosenttia päätetään nostaa, hehtaarikohtaisena maksettavaa tasatukea joudutaan leikkaamaan. Oman arominsa asiaan tuo tilatuen maito- ja nautatiloja koskevan tilakohtaisen lisäosan poistuminen vuonna 2016 ja sokerijuurikkaan tilakohtaisen lisäosan poistuminen vuonna 2019.

Sika- ja siipikarjatuotannolle ei edelleenkään saisi tuotantosidonnaista EU-tulotukea. Tämä asettaa erityisvaatimuksia syksyn 141-neuvotteluille. Sika- ja siipikarjasektorin 141-tuki on nykyisellään tuotannosta irrotettua tukea. Olennaista on, että sika- ja siipikarjasektorin tulevaisuus pystytään turvaamaan. Toimiva keino on tuotteen riittävä markkinahinta. Tuotannosta irrotettu kiinteä tulotuki voi olla jopa tuotantosidonnaista tukea terveempi tapa antaa tukea, sillä ostajat voivat ottaa tuotantosidonnaisen tuen itselleen tuotteen hintaa alentamalla. Tässä on tuottajajärjestöillä valvonnan paikka. EU:ssa on ilmeisesti suosittu tuotannosta irrotettua tukea juuri sen vuoksi, että se ohjaa markkinaehtoisempaan toimintaan kuin tuotantosidonnaiset tuet. Tuotannosta irrotettu tulotuki pitäisi kuitenkin ajantasaistaa tilan tuotannon ja investointien mukaan.

Sokerin maakiintiöiden voimassaoloaikaa pidennettiin kahdella vuodella, vuosiksi 2016 ja 2017. Nähtäväksi jää, miten saksalaisessa omistuksessa olevan Säkylän sokeritehtaan käy tämän jälkeen, kun tuotanto-oikeus ei ole enää sidottu Suomeen.

- Esko Kiviranta

Varsinais-Suomen vaalipiiri